It feels like ages ago since I have been here last time and it probably is. So much has happened in just a little time and my whole understanding of the time has gotten so blur.

Do you know the feeling when one day you wake up feeling great, look into mirror and think “wow, I look nice today”, dress up nicely and decide to go to market when you finally have such great energies to do it on your own and then BANG! It all turns around. It hits you like a flashlight. Yeah, that what happened to me. Literally.

I got this picture taken just like 10 minutes before it all turned around. And let me tell your, I was wearing my new winter boots with such a great support on ice. Well, nothing seems helping in Finland when walking on icy streets in this winter.
____________________
Tuntuu että siitä on iäisyys, kun olen ollut blogissa viimeksi. Ja siitä varmaan onkin, niin paljon on tapahtunut niin lyhyessä ajassa, että olen todella pyörällä päästäni ja ajantaju tuntuu kadonneen kuin tuhka tuuleen.

Tiedätkö sen fiiliksen, kun heräät aamulla hyvillä fiiliksillä, katsot peiliin ja toteat “hitsi, näytänpä kivalta tänään”, puet päälle ne kaikkeista kivimmat kuteet ja päätät aloittaa aamun kaupassa käymällä koska viimein on energiaa tehdä niin. Ja sitten BANG, kaikki kääntyy päälaelleen, iskien kuin salama kirkkaalta taivaalta. Juuri näin kävi itselleni.

Sain tämän kuvan napattua kymmenen minuuttia ennen ennennäkemätöntä pylleröintiäni kadulla K-marketin edustalla. Ja saanen kertoa, että en tosiaan ollut liikkeellä Crocseissa vaan uusissa talvikengissäni. Mikään ei tunnu auttavan tänä talven Suomen jäisillä kaduilla, olkaa varovaisia tyypit, vaarat vaanivat ihan joka kulmalla.

It’s ice everywhere in Finland now. This winter has been terrible cold and it’s impossible to stay up on my feet with these clumsy legs in 2021.

I myself thought I hurt my back only, as that’s where I felt the pain myself. It was like someone was stabbing me while every single breath.

I was sent to hospital and met orthopedic immediately. He was convinced my back was all good but not so sure about my ribs and skull actually. What he assumed was a fracture in bottom of a skull and probably a broken rib. You can imagine my feeling, I felt like most miserable when was sent to two MRIs and X-ray, and just kept praying it would be all okay as I am not such person who would like to stay in bed for more I already have to after falling down 1.5 years and hurting my spinal cord and caused so much harm in so many levels. I was terrified!
____________________
Jäätä on todellakin joka paikassa. En tiedä, millainen tilanne on muualla Suomessa, mutta meidän lakeuksilla tupruttaa lunta ja jäätä riittäisi vaikka puolen maailman pakastamiseen asti. Näillä kintuilla pystyssä pysyminen on aivan mahdoton tehtävä tänä talvena.

Anyway, luulin, että satutin vain selkäni pyllähtäessäni. Osasin paikantaa kivun hyvin, se tuntui kuin veitsen iskuina aina hengittäessäni.

Tavatessani ortopedin lääkäri oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että selkäni oli kunnossa. Sen sijaan hän ei ollut vakuuttunut pääni ja kylkiluideni kunnosta, vaan epäili, että kallonpohjassa olisi mahdollisesti murtuma ja lisäksi mahdollisesti murtunut kylkiluu. Voit kuvitella tunteeni, kun ajattelin sitä pahinta mahdollista skenaariota, jonka lääkäri juuri päästi suustaan. Picasson leikkaus olisi edessä maanantaina, en voisi päätyä nyt sänkyyn lepäämään ja odottelemaan luiden luutumista. Lisäksi, en ole sängyssä lojuvaa tyyppiä en sitten yhtään.

They luckily let me have my wool socks on so I didn’t felt so cold while scans which took 2 hours together. 2 hours in a tube and X-ray addition to that was terrible experience while having so much pain and MRI machine hitting like crazy. But I made it!
____________________
Kauhunsekaisin tuntein kävin läpi kaksi magneettikuvausta ja röntgenin, sain onneksi pitää omat villsukat jalassa, jotta en jäätynyt kuin torakka. Magneettiputkissa on hitokseen kylmä. Kuvaukset kestivät kaksi tuntia, jonka jälkeen olin aivan nuutunut. Maskia ei putkessa tarvinnut käyttää, mikä helpotti paljon, mutta magneettikuvauslaitteen pauke kaikuu yhä päässäni.

I was able to stay home with strong pain killers which I am still on until Tuesday. Orthopedic will call me then and gives me more information. Picasso will have his surgery on Monday so you can only imagine how stressful it was to keep waiting for my own MRI and X-ray results.

The specialist in Helsinki needed to read the scans and they were sent back to my city then. So not until Friday I met orthopedic again and he let me know some good news. No fractures. The hit has been so hard that whole body has reacted to it and the pain comes from muscles directly. It can take such a long time until it gets better and pretty sure it will need some physical therapy to ease it to get back to normal again. He wants me to stay on stronger pain killers alongside with inflammatory drugs till Tuesday when he calls me, and then gives me a plan how to do. Additional he wants me to meet the ear specialist as for some reason I lost my hearing in right ear after that and not yet it has gotten back.

Let me tell you this made me believe 2021 can still be great, nothing can stop me! So here I am, dressing up nicely again, wearing pink and even pink lipstick and enjoying of my Barbie power. BOOM!
____________________
Onneksi pääsin kotiin odottelemaan, että kuvausten vastaukset lausuttaisiin. Lausuminen tapahtui Helsingissä, joten meni seuraavaan päivään ennen kuin tapasin ortopedin uudelleen. Tämän ajan pärjäsin kotona hyvin vahvoilla kipulääkkeillä ja tulehduskipulääkkeillä.

Voit ehkä kuvitella sen fiiliksen, kun tapasin ortopedin perjantaina. Olisin voinut pussata häntä näistä hyvistä uutisista, jotka palauttivat uskoni vuoteen 2021: ei murtumia! Tälli oli sen verran kova, että koko keho oli käynyt suojaamaan itseään agressiivisesti ja vetänyt sellaisen jumitustilan päälle, että kestää pitkään ennen kuin lihakset alkavat palautua entiselleen. Se voi tarkoittaa, että avuksi tarvitaan fysioterapiaa, mutta juuri nyt kipulääkettä ja tulehduskipulääkettä ainakin tiistaihin asti. Ortopedi soittaa silloin ja kertoo suunnitelman. Lisäksi. hän haluaa minun tapaavan korvalääkärin, sillä tuossa rytäkässä oikeasta korvastani katosi kuulo, eikä se ole vieläkään palautunut. Olen toiveikas, että sekin palautuisi, mutta juuri nyt fiilistelen sitä, että sain kerrankin hyviä uutisia lääkäristä!

Täällä siis mennään taas Barbie-powerilla, pinkillä ja pinkillä – totta kai. BOOM!