So often I hear when I meet up someone: “I feel so sorry you have so much to carry on and battle with”. And: “It feels bad to share my issues with you as my battle is so much smaller than yours”. It really makes me sad. All of us is fighting on our own way. We all have something on our mind and it doesn’t make me feel better to not give my time and listen to them who are having something on their own as well. We are humans, we are equal. Or, we should be. No matter what and how much we are having on our shoulders. But the truth is, we all have something and we should never compare our selves to others that way, what comes to getting help and talk. I don’t mean that we should be indifferent for them who are really suffering, but it doesn’t mean that you should stop caring about yourself and your own worries.

Love yourself. Talk. Speak. Cry. And never stop fighting.

With all the love,

xx Lola
____________________________________
Niin usein, liian usein kun tapaan ihmisiä, tuttavia, kavereita, ystäviä, he sanovat: “Olen niin pahoillani kaikesta mitä käyt ja olet joutunut käymään läpi. Omat huoleni ovat niin mitättömiä sen rinnalla”. Ei se ole niin, ja juuri se on surullista. Kaikki on suhteellista. Kaikki, ihan kaikki, jopa meidän omat vahvuutemme ja heikkoutemme sekä sietokykymme käsitellä asioita. Toiset saavat osakseen enemmän kuin toiset, eikä siinä ole mitään väärää tai vähäteltävää tai suurenneltavaa, sillä onhan tämän maailman ja ihmiselämien pysyttävä tasapainossa, eikö? Joku meistä saa enemmän ja toinen vähemmän, emmekä voi sille mitään. Mutta voimme pysyä positiivisina. Me VOIMME pysyä positiivisina ja se on sellaista vahvuutta, jonka soisin kaikille. Sillä totuus on, että meillä jokaisella on omat asiamme, taistelumme, heikkoutemme.. Meillä kaikilla. Joten älä pelkää puhua, älä pelkää kuunnella, älä pelkää itkeä, älä pelkää huutaa pois tuskaasi kehostasi. Älä pelkää.

Rakasta itseäsi. Keskustele. Puhu. Itke. Äläkä koskaan lakkaa taistelemasta vastaan.

Kaikella rakkaudella,

xx Lola