The life it tough for every single of us at time, for every single. No matter how much or less money or fame you have, we all have our own issues. And not them all are always easy to handle physically, mentally or monetary.

We are just humans. But what I think is, that we never should use that, “being “just a human””, as an excuse to stop trying. As long as we are alive there are no limits to be a human. If we create them limits for our own humanity I feel we are just indifferent, lazy or very ineffectual. And that’s what tells a lot about your personality. We are humans, but we should never stop working for what’s right.
_____________________
Elämä ei ole aina helppoa. Arjessa helposti unohtaa, että ihan meillä jokaisella, huolimatta maineesta tai taloudellisesta tasapainosta, meillä jokaisella on omat ongelmamme. Ihan meillä jokaisella. Eikä niiden ongelmien ratkominen ole aina helppoa, ei henkisesti, fyysisesti tai taloudellisesti.

Olemme “vain ihmisiä”. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että tätä “vain ihmisenä olemista” ei missään nimessä tulisi käyttää tekosyynä elämässä, ei tulisi antaa periksi siksi, että emme muka pysty parempaan tai että meidän ei tarvitse. Ihmisyydellä ei ole rajoja niin kauan, kun olemme elossa. Näen asian niin, että tällöin on kyse joko välinpitämättömyydestä, laiskuudesta tai saamattomuudesta ja se kertoo ihmisestä enemmän kuin moni muu asia. Olemme ihmisiä, mutta meidän ei koskaan sen rajoissa tulisi lopettaa taistelua sen puolesta, mikä on oikein.

By myself, I am standing at an intersection. I am seeing two different ways: the path I have been and walking on for so long, for so long that I have got used to it. It has started to feel normal, despite I have suffered. It has started to feel fine, despite it has been hurting me every single day and night. It has started to feel right, despite it’s all ways so wrong. When something lasts for such a long time the human becomes very blind and also weak to understand that what happens is actually very abnormal. Human finds a way to hide it all in their heart and soul, keep going, keep smiling, keep working and keep acting the way not anyone around have an idea what’s actually going on at their home, behind the closed doors. People around in their own little worlds think that the life of those are just fine and keep living in their own little circle by being happy, or unhappy, by themselves.

It’s always such a surprise when people get divorced, it’s always such a surprise when people die by suicide. Is it, really?
_____________________
Seison risteyksessä, näen kaksi tietä. Toinen polku on risainen, pakkastuulen kylmäksi puhaltama. Sitä tietä olen kulkenut pitkään, niin pitkään, että olen tottunut, olen turtunut, se on alkanut tuntua normaalilta. Huolimatta siitä, että se tie on satuttanut joka päivä, se on uuvuttanut, runnellut, kuluttanut, väsyttänyt, olet jatkanut matkaani ymmärtämättä, kuinka väärin se tie on minua todellisuudessa kohdellut. En ole ymmärtänyt, että asiat sillä tiellä eivät ole normaaleja vaan väärin ihmisyyttä ja toisen kunnioitusta vastaan. Kun jokin asia ihmisen elämässä kestää riittävän kauan, ihminen tulee sokeaksi itseen kohdistuvalle oikealle ja väärälle. Ihminen löytää keinon selviytyä arjesta piiloutumalla hymyyn ja iloiseen olemukseen, eikä kukaan ympärillä huomaa, mitä suljettujen ovien takana todellisuudessa tapahtuu. Ihmiset jatkavat omaa elämäänsä omissa kodeissaan ollen onnellisia, tai onnettomia, niin tämä elämä pyörii.

Ihmisten erot ja itsemurhat tulevat aina yllätyksenä. Tämä hämmentää minua. Tulevatko ne todella?

The other path has opened my eyes now, it’s telling me how it should be. Even thought choosing the whole new path would mean such a huge change, I am not scared. I am not even sad when thinking about it, but actually feeling relieved. Because I am finally seeing that even if I am “just a human” it doesn’t mean I should keep fighting in my life so much for someone who doesn’t actually appreciate it. I should know what and when it’s enough and what I am worth myself. Not because I am “just a human” I should stop trying for myself, working for what’s right. But because I am a human and I can, I should be the better example for everyone who may need some encourage to do the same, to be a strong such a person.

It doesn’t make you to be a bad person to choose better for yourself after trying so hard. It’s not easy, but you will be okay. Sometime the one and only thing we can do is let go.
_____________________
Toinen polku on avannut silmäni. Se kertoo minulle, millinen tien kuuluisi todellisuudessa olla. Vaikka uuden valitseminen on valtava muutos ja lisää stressiä, se ei kuitenkaan pelota minua. En ole edes surullinen ajatellessani vanhan polun jättämistä taakseni, päin vastoin, tunnen helpotusta.

Näen nyt, että vaikka “olen vain ihminen” se ei tarkoita, että missään nimessä saisin tyytyä kohtalooni yrittää ja taistella loputtomiin sellaisen vuoksi, joka ei koskaan palauta arvotusta takaisin minulle.

Ihmisyys ei määritä kenenkään kohtaloa, meistä jokainen tekee sen ihan itse. Ymmärrän, että minun tulee ymmärtää oma arvoni ihmisenä. Ja eläessäni arvojeni mukaisesti, taistellessani niiden puolesta, minä olen arvokas – niin arvokas, että päätän itse ja päätän valita itseni valitakseni paremmin. Joskus ainoa asia mitä voimme tehdä, on päästää irti.