Miksi pitää vetää itsensä aina ihan piippuun? Venyttää oma jaksaminen äärimmilleen niin ettei lopulta jaksa edes raahautua treenaamaan, vaikka se on juuri se asia, mikä tuo energiaa elämään.

Koska olen minä. Olen oppinut tuntemaan itseni hyvin ja juuri siksi varaan loman etukäteen tietyin ajanjaksojen välein ja se toimii: kun on jotain mitä odottaa, se antaa poweria puskea eteenpäin kovalla sykkeellä ja töitä tulee tehtyä tuloksekkaasti. Se myös vähentää stressiä, sillä kova työnteko ajaa pitkällä aikavälillä uupumukseen, mitä lomailu ja hellittäminen puolestaan lievittää. Kun homman suunnittelee toimivaksi kokonaisuudeksi voi yrittäjyydestä saada paljon irti. Hommat rullaavat ja elämästäkin voi samalla nauttia.

Olen suorittaja ja tykkään painaa kovaa. Nyt kun tiedän, että loma häämöttää aina parin-kolmen kuukauden välein, voin huoletta jyrätä täysillä eteen päin aina siihen asti, kunnes väsähdän. Jaksan hyvin tuon kolme kuukautta ja sitten olen sipissä, niin se menee kun tekee tosissaan hommia. Jaksaisin mahdollisesti pidemmällekin, mutta se alkaa hiljalleen näkyä tuloksessa, joten kolme kuukautta on minulle maksimi josta pidän kiinni. En vaadi pitkää lomaa, mutta yksinään viikonloppu ei riitä nollaamaan päätäni. Lisäksi minun täytyy päästä pois työympäristöstä, joten aikaa täytyy varata senkin takia, että matkustaminen on raskasta. Otan lomaa neljästä päivästä viikkoon ja se on juuri hyvä. Suuntaan usein kylpylään rentoutumaan ja siihen kylkeen suunnittelen aina vähän aktiviteettia ulkoilun muodossa. Lähden relaamaan ja palaan rentoutuneena takaisin valmiina vastaanottamaan taas uudet haasteet ja kuviot.

Tyhjennän työpöytäni täysin ennen kuin sallin itselleni breikin, sillä tiedän, että se on taas vähintään puolillaan hommia kun palaan takaisin: hommat rullaavat eteenpäin lomastani huolimatta, mutta minun on pakko palata takaisin hoitamaan hommat maaliin.

Lomani on edessä. Siihen on enää muutama päivä ja nyt tunnen todellakin olevani sen tarpeessa. Olen väsynyt. Tänään kirmasin salille taas aamu kuudelta ja huomasin nuokkuvani puoliunessa stepperillä musiikin soidessa kuulokkeissa; unilaulu. Ja nyt on maanantai, ensimmäinen päivä viikonlopun jälkeen. Siispä Celsius naamariin ja toimistolle ilman saunaa, viileän suihkun kautta. Nämä pari päivää jaksan painaa, kun tiedän, että edessä on pelkkää rentoa ja ihanaa.. Sitä odotellessa, korkein sykkein. 

Ihanaa uutta viikkoa!

PUS!

<3 LOLA