Been thinking about life lately – oh well, what else, you know me. But really, lately there has been such mysterious questions in my mind flying around by trying to find some answers. Still, what I have learned in life, not the answers for those big questions are something you can find by aggressive thinking but actual pondering, living and experiencing the life itself. That’s the only way to make your mind grow the way you are able to find them answers.
–––––––––––––––––
Olen ajatellut elämää viime aikoina – no, mitä muutakaan, kuten tiedät jos tunnet minut. Kuitenkin viime aikoina mielessäni on vipeltänyt entistäkin suurempia kysymyksiä, ajatuksia, pohdintoja elämästä ja maailmasta – tulevasta ja historiasta. Mitä tulee vastauksiin, olen oppinut, että elämässä vastausten löytäminen suuriin kysymyksiin ei löydy agressiivisella tiedon etsimisellä vaan oman mielen laajentamisella, syvällä pohdinnalla ja kuuntelemalla omaa itseä sekä ympäristöä. Vastausten löytäminen vaatii syvää ymmärrystä sekä kyky erottaa ja ymmärtää eri asiat, faktat ja tuntemukset toisistaan.

Think about the environment you are living at right now, right at this moment. How does it look like exactly 400 years ago from today. Who was sitting or standing at the place you are spending (wish not wasting) your life right now? What was their story? How did they feel? And how did they see and experience the same environment you are experiencing right now in this moment?
–––––––––––––––––
Ajatellaanpa ympäristöä jossa elät tässä hetkessä, juuri nyt. Millainen se oli 400 vuotta sitten? Kuka istui tai seisoi juuri siinä kohdassa, jossa sinä nyt elät (toivottavasti et tuhlaa) elämääsi? Mikä oli hänen tarinansa? Mitä hän tunsi, mitä hän ajatteli, miten hän näki ja koki saman ympäristön, jota sinä koet juuri nyt?

And then think about it, if you would have been that person right in that spot 400 years ago, do you believe you would have had the same feelings, the same state of mind and same character you are having in this life? I don’t really know if I believe we will born again after dying, but who the heck knows? People are most recyclable thing in the world so why not?
–––––––––––––––––
Ajattele, jos olisit ollut tuo henkilö 400 vuotta sitten, olisitko kokenut asiat suhteessa samoin siinä historian palasessa kuin miten koet nyt asiat omassa mielessäsi ja kehossasi vuosisatoja myöhemmin? Uskotko, että sinulla olisi ollut sama persoona, samat tuntemukset, toiveet, ajatukset kuin tässä hetkessä? En tiedä uskonko siihen, että synnymme uudelleen. Kukaan ei tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Mutta jos ajattelemme ihmistä ja ympäristöä kokonaisuutena, niin ihminenhän on itse siassa suurinta kierrätystavaraa ikinä. Joten, miksi ei.