Elämääni on ehtinyt koskettaa moni asia syvästi, tunteet ovat ottaneet vallan ja nenälleen on lennetty enemmän kuin tarpeeksi. Kiireessä stressin painaessa ohimoilla sitä unohtaa pysähtyä huomaamaan asioita, jotka käytännössä vain lipuvat ohitse. Osa niistä on mahdollisuuksia, joihin emme huomaa tarttua. Painamme menemään kuin viimeistä päivää ymmärtämättä kuitenkaan ajatustasolla tehdä niin; elää kuin tämä päivä olisi viimeisemme.

Not so long time ago one of my dear friend told me something very personal. Something that I can’t handle no matter how much I try. It’s just hard to me. I’ve been thinking I have went through so many hard things during my life that it’s just impossible there would be anything I could not handle in future. But it’s not true. No matter how hard things there has been, no matter how bad I have felt.. I am very sensitive person and I will never find a way to become a cold and insensitive person who won’t feel bad because of evilness of human. I have always carried more than just my own part in this life and I do it because I can and because I have some power to do it. I feel the persons like me have to do it just because we are able to. Not everyone are. We all have different kind of power stocks in our bodies and minds. 

Minulle rakas ihminen kertoi minulle hetki sitten jotain kovin henkilökohtaista. Jotain sellaista, mitä en osaa vieläkään käsitellä. Vaikka olen mielessäni voinut kuvitella käyneeni läpi jo niin paljon asioita, ettei mikään voisi enää riepotella minua pahemmin kuin jo tapahtuneet asiat, ymmärrän ettei asia ole niin. Olen vuosi toisensa perään yrittänyt tehdä itsestäni vahvemman ihmisen, mutta todellisuudessa olen niin herkkä, että en tule koskaan kovettumaan niin kylmäksi ja etäiseksi, etteikö ihmisten pahuus ja toisen henkilön kantama pahaolo saisi minun omaa oloani sietämättömäksi. En osaa lyhyesti kuvailla kuinka vaikeaa minun on hengittää ilmaa sellaisen ihmisen vieressä, jota minä en voi auttaa. Muutamalla sanalla luonnehtien käyttäisin adjektiiveja kuristava, polttava ja tuskainen. Olen aina ottanut kantaakseni enemmän kuin oman osani ja koen, että kaltaisteni ihmisten tehtävä on tehdä niin. Se on meidän tehtävä, sillä me jaksamme. Mutta kun avuttomuuden tunne iskee ja vahva empatia painaa kaikki nappulat aktiiviseksi on olo kuin merihädässä. Nurinkurisinta tähän maailmaan ja ihmisiin peilaten on se, että ajatuksissa ei ole oman itsensä pelastaminen vaan kaikkien muiden, jopa heidän, jotka ovat itseä vastaan rikkoneet.


Toiset saavat voimaa uskonnosta, toiset hakevat henkisyyttä omasta itsestään ja sitten on niitä, jotka etsivät hyvänolon lähdettä loputtomiin toisinaan sitä koskaan löytämättä. Olen kiitollinen siitä, että minulla on paljon erilaisia tapoja oman mieleni purkamiseen. Olen lapsesta asti ollut taiteellinen ja maalaan yhä tunteiden heittäessä kuperkeikkaa mielessäni, toinen keino on liikunta, joskin nykyään keskityn rauhalliseen liikkumiseen kuten kävelyyn tai joogaan rankan treenin sijaan. Olen huomannut, että kova treeni saattaa vain pahentaa oloa. Lisäksi musiikin kuuntelu tuo helpotusta, mielen ollessa maassa minun täytyy saada vaipua omaan suruvaippaani ja olla siellä itseni kanssa, se on ainoa tapa, jolla nousen taas jaloilleni. Tämä johtuu siitä, että en ole vielä koskaan tavannut sellaista henkilöä, joka voisi ymmärtää minua minun historiani ja elämänkatsomukseni pohjalta. Hyväksyn sen ja minun on ihan hyvä olla kummajainen vain itseni kanssa.

There are someone who get their power and life joy from religion, others find it from themselves and someones are looking for it forever and maybe never will find it. I am grateful I have so many different things to open my mind and make my own feel better when I feel bad. I have always been artistic and I still paint when I feel bad or sad. I also love to listen to the music and watch movies when I am on my super sad mood. And when I feel like this the only right thing to do is to be just by myself and keep focus on my mood. It’s weird but it’s the only thing that helps just me. And it’s because I have never met anyone who could truly understand me as a person after everything I have went through, after all my lost and all I have experienced. It’s pretty sad but to be honest I am okey with it. I accept it’s kind of my destiny I just have to live with and I do.

Will your loved one wake up to see tomorrow with you? Will you? What if something bad happen? No one knows what will happen tomorrow so please keep focus on this moment and your own good feeling. When you feel good you have an opportunity to make other people happy. Take care. <3

xx, LOLA

Tuleviin katastrofeihin ei aina osaa varautua. Tänään kaikki voi olla hyvin, mutta kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Herääkö kumppanisi enää uuteen aamuun, heräätkö itse? Mitä sitten, jos ja kun kaikki kiepsahtaakin päälaelleen? Suru on koskettanut minua voimakkaasti läpi elämäni, enkä opi koskaan hallitsemaan sitä siten, että voisin poissulkea sen elämästäni. Suru täytyy surra ja kyyneleet vuodattaa, jotta olo voi puhdistua. Mikään ei ole ikuista, ei edes oma elämä, vaikka päivät tuntuvat välillä todella pitkiltä. Mitä sitten jos mokasit tänään? Mitä sitten, jos et onnistunut tavoitteessasi täydellisesti? Sinulla on tänään mahdollisuus onnistua paremmin. Me olemme vain ihmisiä muiden joukossa, tyyppejä, jotka elävät täällä hetken. Omasta hetkestäni pyrin tekemään onnellisen, jotta voisin tuoda muille kanssaeläjille sen myötä paljon hyvää. Kaikki lähtee olosta, pidetään siis itsestämme ja olostamme huolta. Tässä ja nyt, koska huomisesta emme tiedä.

Rauhallista loppiaista <3

PUS!

<3 LOLA