Lento Lontooseen sujuu aina mukavasti. Ei aina. Ei todellakaan aina. Itse asiassa, lähes poikkeuksetta paluulento on joko myöhässä tai sitten se peruuntuu. Vai sattuuko tätä vain minulle? Minnekään muualle lentäessäni tällaista ei ole ollut. Minun ja Lontoon välillä on siis joku ongelma. Vai minun ja Suomen? Kysehän on aina ollut paluulennosta. Myös tälläkin kertaa paluulentoni siis myöhästyi. 4 TUNTIA! Miksikö? Noh, kiitoradalle oli jostain syystä valunut öljyä eikä kone saanut lupaa lentää. Siellä sitten istuimme pienessä koneessa 4 tuntia odottaen lupaa nousta, kapteenin kuuluttaessa puolen tunnin välein: tunnin päästä tämän pitäisi olla ohi. Viidennen kuulutuksen jälkeen olin varma, että lento peruuntuu ja meidät kaikki passitetaan ulos koneesta. Niin ei kuitenkaan ollut. Pääsimme neljän tunnin päätteeksi viimein lentämään. Kolmatta tuntia öljyä siivottuaan työmiehet olivat päättäneet avata toisen kiitoradan. Hallelujah! Niin kuin mummini sanoisi. Kuka muuten aloittaa kirjoittamaan ihanasta reissustaan kertoen ensimmäisenä paluumatkasta takaisin Suomeen? Ja vieläpä pieleen mennestä sellaisesta. Hah. Näköjään minä. Sorry. Aloitetaanpa alusta. 

Menomatkani Lontooseen sujui ihanasti. Lähdin kotoa hyvissä ajoin, tosin en tarpeeksi ajoissa jotta olisin ehtinyt käydä sanomasa heipat Marialle (vähän niin kuin lupasin tehdä niin, mutta lällälllllääää jouduin tuottamaan pettymyksen ) Turvatarkastusta en taaskaan läpäissyt koneen piippailematta ja lopulta minut laitettiin vielä räjähdeainejäämäkokeeseen (no idea what does it mean). Minusta ei kuitenkaan löytynyt räjähdeainejäämiä, joten pääsin shoppailemaan ennen lentoa. Löysin Diorin kosmetiikkaa ja Fazerin uutuussuklaata Suolainen Toffeekrokantti, tai jotain sinne päin. Kuulemma se tulee myyntiin maissa vasta toukokuussa. Mutta eipä ollut kovin hyvän makuinen tekele.. 

Matkustaessani minulla on aina lounas tai päivällinen mukana. Lentokoneessa matkustaessa on kuitenkin muistettava, että nestemäisiä ruokia ei päästetä turvatarkastuksesta läpi. Jos siis pakkaat proteiinijuomia, pakkaa pelkät jauheet ja osta vesi joko lentokoneesta tai sitten kentältä turvatarkastuksen jälkeen. Sama pätee puuroon: pelkät hiutaleet mukaan ja sitten kuuma vesi kahvilasta tai lentokoneesta. Keitety kananmunat saa kuitenkin vietyä koneeseen, ainakin olen itse siinä onnistunut ilman että on sanomista tullut. Kerran Gainomaxit lensivät kuitenkin armotta roskikseen, sen jälkeen olen ollut varovainen. 

Minulla oli mukanani tonnikalasalaattia, lähdevettä sekä tietysti vähän luettavaa. 
 Lento oli mukavasti aikataulussa ja tapani mukaan nukuin koko lennon ajan. Teen niin aina, sillä vaikka aikaero onkin vain 2 tuntia, rasittaa se silti. On helpompi päästä aikaan kiinni Lontoon päässä, kun nukkuu koneessa. Näin jaksaa sitten mennä vielä illalliselle kahdeksan aikaan, vaikka Suomessa olisin jo nukkumassa. 

Kesti puolitoista tuntia päästä lentokentältä Cityyn ja ravintolaan syömään. Onneksi ystävälläni on ikuinen pöytävaraus lempiravintolassani Gauchossa, sillä ravintola oli tupaten täynnä. Meidät ohjattiin pöytään ja vilkaisematta listaa tiesimme mitä halusimme syödä.  Minulle 500g Black Angus sisäfilettä raakana sekä höyrytettyä parsakaalia, ruokajuomana vesi. Kuulumiset vaihdettiin nauttien hyvästä ruoasta ja rennosta tunnelmasta. Nukkumaan pääsin vasta kahdelta Lontoon aikaa ja tuon päivän jälkeen kyllä uni maittoi.

Seuraavana aamuna söimme tavanomaisen Lontoo aamiaiseni: keitettyjä luomu kananmunia ja tuoreita pensasmustikoita. Ne ovat Lontoossa niin superhyviä!!!

Iltapäivällä suuntasimme West Endiin katsomaan Lion King -musikaalin ja shoppailemaan. Musikaali oli kertakaikkisen upea! Ensi kerralla menemme katsomaan sekä Mamma Mian että Jali ja Suklaatehdas!
Disney Storesta löysin pikkukoirilleni ihanat tuliaiset: Beanille Toy Story- kylpytakin, Bentleylle Dumbo -tyynyn ja CJ:lle Vilkas -pehmolelun. Käytiinpä sitten vielä piipahtamassa GODIVA -suklaapuodissa, josta sitten jatkoin matkaani 110 euroa köyhempänä. Hurjinta oli, että suklaata oli matkassa vain yksi rasiallinen. Minua ei todellakaan voi päästää suklaakauppaan valikoimaan praliineja yksi kerrallaan. Siinä suklaantuoksussa unohdin, että konvehdit maksoivat noin 4 puntaa kappale, eli yli viisi euroa. 


Ennen päivällistä kurvasimme vielä Westfieldiin ostarille, jossa kävin hypistelemässä vaatteita ja vielä toisessa Disney Storessa hakemassa loput tuliaiset koirilleni. Heidän Disney-kokoelmansa on näköjään liian pieni 😀 Ruokakaupassa olisin voinut viettää iäisyyden, mutta kello oli jo paljon ja nälkä alkoi kurnia. Kalatiskillä komeili upeaa tonnikalafilettä, joten muutimme suunnitelmiamme ja ostimme sitä illalliseksi. Tonnikalapihvin kanssa sopisi hyvin tankoparsa ja parsakaali, joten ostimme myös niitä, sekä aamuksi munia ja mustikoita.

Myös tonnikalasta tykkään paistaa vain pinnan. Liha jää sisältä raa’aksi ja on täydellisen mureaa kunhan filee vain on tuore. Pihvi oli upean makuista! NAMPSIS! <3


Sunnuntaina laiskotti ja heräsin vasta yhdeltätoista. Lontoon aikaa siis. Yhdeltä Suomen kellon mukaan 😀 Aamiaisen jälkeen suuntasimme Sussexiin katsomaan 1300-luvulla rakennettua linnaa, jonka vallihaudassa uiskenteli jättimäisiä kaloja. 


Sisäkuviakin linnasta on, mutta uskokaa pois, se on karmiva enkä itsekään mielelläni kuvia katsele. 😀


Samoin nämä kalat saivat minut vain huonovointiseksi. 🙁


 Mutta Englannin maaseutu on KAUNISTA! Maanantai-aamuna lentokentälle ajaessamme ajoimme vielä Surreyn kautta Oxted -nimisen kylän läpi ja se vei sydämeni täysin. Voisin nähdä itseni siellä pienen koiraperheeni kanssa nostelemassa puntteja omalla pienellä takapihalla. Voi että! Sepä olisi elämää! <3 😀

Sussexissa oli tietysti mukana pientä välipalaa! Lontoossa kevät oli jo pitkällä ja parhaat mansikat löytyivät sieltä!
Sunnuntai-iltana kävimme vielä kerran Gauchossa syömässä. Tilasin lempiannokseni mutta tällä kertaa parsakaalin sijaan pinaattia sekä kokin salaatin, jossa oli eri salaatteja sekä pieniä todella herkullisia kirsikkatomaatteja. 


Maanantaina oli herätys jo viideltä. Torkutin ja torkutin ja sitten sainkin juosta pää kolmanteja jalkana jälleen kerran. Nousin vasta kolmea yli kuusi kun vartin yli olisi pitänyt olla jo menossa. Mutta minä ehdin! 😀

Lentokentällä kaikki hoitui hienosti, ostin vielä Harrod’silta marmeladeja kotiin vietäväksi ja suuntasin koneeseen. Ja sitten tuli se kuulutus: valitettavasti lento Helsinkiin viivästyy.


Onneksi olin tehnyt aamiasen valmiiksi mukaan, enkä ollut vielä ehtinyt syödä sitä. Fiksuna tyttönä jaoin aamiaisen kahteen osaan, jotta en joutunut turvautumaan lentokoneessa myytäviin lisäainepommeihin: valmisannoksiin. 


Olen ollut eväiden pakkailija jo lapsesta asti, joten tämä ei ole fitness-elämäntyylin mukana tullut tapa vaan minulle ihan aito ja oikea elämäntapa. En tykkää jäädä pulaan, joten pelaan aina varman päälle! 😉

Lento saapui todella paljon myöhässä Suomeen mutta pääasia että päästiin turvallisesti perille. Se oli sellainen reissu se. Olipahan taas mukavaa. <3


– Lola