It’s been a while, yeah, for sure, I’ve been off from here on from social media because the daily hospital life is literally killing me. This topic is as boring as depressing, I am sorry. Just as a quick update it’s not looking very great, at first it was my pancreas and now also liver giving me a hard time, after all my skin became yellowish and I started to have some crazy symptoms and losing weight quickly. No matter how much or what I eat, my body just don’t soak it and then the endocrinologist started to make a research about metabolic disorder additional. That’s what usually causes the hearing loss as well which I already got diagnosed like a month ago. I am now waiting for the wider appointment for the ear specialist for them hearing aids in both ears. How sexy! Uggh.

As I said, the topic is as boring as depressing. Most of all, I still need to say, it’s very hurtful when people keep commenting about my weight. Once you been anorectic it seems to mean when you start feeling sick and losing weight again, they start kinda labeling you having an eating disorder again. Please stop it. I am working very hard and following doctors orders with everything, I desperately doing the daily rehab plan at hospital and going through all therapies for getting better. Having some internal and brain issues is something I can’t handle or getting better by damn eating more. It just makes me so sad how shallow, rude and selfish people can be.
________________________
Siitä on aikaa, kun oon viimeksi kirjoittanut täällä tai somessa. Todellakin. Sairaalaelämä on kuitenkin vienyt mehut niin täysin, että vetoa ei ole ollut mihinkään muuhun, kuin päivästä toiseen selviämiseen. Tylsä aihe, tiedän, joten laitetaan nyt vain tosi nopeat päivitykset tästä aiheesta ja jatketaan sitten matkaa kivempien juttujen äärellä, koska niistähän se hyvä mieli tulee, vaikka toki, jalat maassa eläen on pakko kohdata tätä totuuttakin.

Oli miten oli, haiman jälkeen alkoi maksa reistailla ja keho halusi tämän myötä vähän leijonailla (ei näin voi sanoa haha!), eli päätti vetäistä ihon keltaiseksi. Lisäksi paino alkoi tippua vauhdilla. Sama se, mitä syön tai kuinka paljon, ravinto ei tunnu imeytyvän kehoon. Sisätautilääkäri oivalsi onneksi alkaa selvitellä aineenvaihduntahäiriötä, jolla on kuulemma myös yhteys kuulonalenemaan, joka minulla siis todettiin jo about kuukausi takaperin. Nyt odottelen vielä kuulolääkärin aikaa kuulolaitteita varten. Todella sexyä, uhg! Onneksi tähän keltaisuuteen puututtiin kohtuu nopeasti ja pääsin kokeisiin lopulta vauhdilla. Näiden asioiden ihmettely jatkuu taas maanantaina, joten viime viikot ovat olleet melkoista menoa.

Kuten sanoin, aihe on tylsä. On kuitenkin nyt nostettava yksi asia vielä tästä elämäni episodista esille, sillä se musertaa mieli ja sydäntä aika kovasti. Ihmisten kylmyys, itsekkyys, kaikkitietävyys ja hemmetin pinnallisuus. Kun olet kerran sairastanut anoreksiaa, on ilmeisen selvää, että kun alat voida huonosti ja paino rojahtaa laskuun, sinut leimataan syömishäiriöiseksi uudelleen. Ihmiset, olkaa kilttejä ja lopettakaa. Miettikää, mitä sanotte, ennen kuin sanotte.

This weekend I have done nothing but napping, eating, napping, watching cartoons and chatted a little bit, not more than I have had some energy for, actually. It’s impossible to anyone to understand how powerless I am feeling right now due this poopy time. I have done my best to keep myself in a comfy zone and my soul twin has been like the best energy pill for that to be honest. Despite the distance we have felt close by texting but also by a video call which cheered me up a lot even tho it also took all my energy. Lol, we talked for over three ours haha!

How ever, this weekend I for very first time for such a long time felt energy enough for this tiny update. I am also feeling a bit inspired about some bright colors, spring I can see through the window (I haven’t go for a walk for months nor done any exercises as my body is very fragile right now) and also about Barbie. I got a new wonderful one this weekend which totally boosted my mood up. Gosh I am loving her!

Talk to you soon again lovelies

xx Lola
_____________________________
Tänä viikonloppuna olen saanut kotoilla ihanasti. En ole tehnyt muuta kuin nukkunut, syönyt, nukkunut, katsonut piirrettyjä ja jutskaillut kavereiden kanssa sen verran, mitä olen jaksanut. Kenenkään on mahdoton ymmärtää, miten hitokseen väsynyt oon ollut. Keskityn täysillä mukaviin asioihin ja pidän mielen ja kropan lämpimässä, se tekee nyt hyvää. Tänä viikonloppuna löysin energiaa pitkästä aikaa tälle postaukselle ja tämän myötä, vaikka aihe onkin kurja, löysin myös inspistä väreistä, keväästä, jota oon kurkistellut ikkunasta (ulkoilua tai muuta liikuntaa en ole päässyt harrastamaan aikoihin), ja totta kai Barbiesta. Sain tänä viikonloppuna uuden ihanan kokoelmaani ja se nosti fiilikset ihan kattoon. IIHHHHH!!!

Joten, nähdään täällä taas pian.

Pus, Lola