Perjantaista tuntuu kuluneen iäisyys, mutta samaan aikaan se tuntuu kuin eiliseltä. Saimme viettää viimeiset päivämme kauniisti niillä voimavaroilla, jotka meillä oli jäljellä ja jokaiselle viimeiselle kolmelle päivälle meille suotiin aurinkoa ja lämpöä. Olen näistä viimeisistä yhteisistä hetkistämme todella kiitollinen.
I am so grateful for the time I had a possibility to spend with dear Calvin James. And I am so grateful for those last beautiful days we spent together. The weather was nice and warm and we felt the deep love between us.
Ei ollut helppoa hyväksyä tietoa siitä, että yhteinen matkamme loppuisi, mutta elämä on otettava vastaan sellaisena kuin se tulee. En olisi voinut elää enää päivääkään hymyillen tietäen, että hymyilisin koirani kärsimyksen kustannuksella.
Keskiviikko-iltana Calvinin voimien jo hiivuttua kävimme pienellä kävelyllä Naantalissa ja jaoimme jäätelön rannalla. Makuna oli meidän molempien lemppari, Mango-meloni. Olen niin onnellinen siitä, että varhaisesta kesästä huolimatta yksi kioski oli auki ja saimme huulillemme irtojäätelöä.
It was not easy to accept our special time together would end. And so soon. But knowing his pain we couldn’t control anymore would be finally gone helped me to make a decision for him. There is nothing I wouldn’t do for my fur babies. All I want is they are happy and feel well. So on Wednesday I took my little pup for sharing an ice cream in Naantali where Calvin so much loved to be. In the winter he ran on the ice and every summer we came here for a walk and enjoy of our time together. The Wednesday was very beautiful and filled with love.
Perjantai saapui niin nopeasti. Herättyäni alitajuntani puski minut tutulle lenkkipolullemme viiden jälkeen aamulla ja annoin karvanapojeni nukkua kaikesssa rauhassa yhdessä mytyssä herättämättä heitä. Tarvitsin tämän hetken itselleni, jotta jaksaisin ottaa vastaan tulevan.
Keräsin lenkkipolulta kauneimmat kukat kimpuksi ja palasin kotiin valmistamaan aamiaista. Lettuja, hilloa ja kermavaahtoa, niitä minä olin pikkuiselleni luvannut, sillä hänen ruokahalunsa oli mennyt ihan hurjaksi ja tahdoin hänen saavan kaiken mitä hän ikinä mieli. Letut maistuivat. Sitten käytiin vielä vähän ulkoilemassa ja pieni leppäkerttukin tuli meitä morjestamaan. Aamu oli kertakaikkisen kaunis, vaikka Calvin olikin kovin väsynyt.
Eläinlääkärissä Calvin oli kuin kotonaan, niin tottunut tuo pieni sydäntenvalloittaja oli tuohon lääkäreiden ja hoitajien tyyssijaan. Kaikki tehtiin rauhassa ja Calvinia ajatellen, heti saavuttuamme Calvin sai rauhoittavan unilääkkeen ja vielä ennen syliini nukahtamista Calvin varasti penkiltä kourallisen namuja. Hassu pieni mies. Calvin suukotti kasvojani ja tämän jälkeen nukahti syliini kaikessa rauhassa. Kerroin hänelle tarinan, lauloin ja annoin meidän molempien vaan levätä siinä hetkessä, kun hänen kipunsa hiipui pois ja saimme olla kietoutuneita toisiimme. Se hetki oli hyvä, se oli rauhallinen ja turvallinen ja sain tuntea, kuinka hänen kivusta ja stressistä ylikierroksilla käyvä sydämensä viimein rauhoittui. Calvinin oli nyt hyvä olla.
The Friday reached us so fast. I woke up very early before dogs and I let them sleep in a Crestie pile, not waking them up. I left for a walk alone to our favorite place near our home. The place is as a nature trail that makes a circle around the sea we are living by. There are some lovely sheep, birds and other animals saying hello for everyone who walks there. And every day we did. I picked up all the most beautiful smelling flowers for Calvin and came back home for make some pancakes, cream and CJ’s favorite jam for breakfast. Calvin’s appetite went crazy for few months ago because of medicines and now I just wanted to give him everything he wanted. And this boy really loved pancakes! After lovely breakfast we went outside and even a little ladybug came to say Goodbye for my little sweet angel.
Pieni kultamuruni nukkui pois rauhassa tuttu uniriepu päänsä alla, enkelipyjama yllään ja lenkkipolkumme tuoksuvat kukat ympärillään. Kerroin sadun ja lauloin hänen lempilauluaan. Annoin itseni levätä hänen vierellään pitkään, annoin itseni olla ja itkeä, päästää irti kaikessa rauhassa. Kukkien tuoksu lohdutti minua, kiinnitin niiden varteen kirjeen enkeleille ja pyysin heitä pitämään pienestäni huolta. Tulen muistamaan noiden kukkien tuoksun aina, kun palaan lenkkipolullemme. Enkä ole yksin, Calvin on siellä aina kanssani.
Perjantaina kotiin palattuani ajattelin olevani okei. Ilta meni hyvin ja nukahdin aikaisin. Lauantai-aamuna en päässyt sängystä ylös ja illalla yritin tsempata itseni uneen ja uuteen aamuun. Mutta sunnuntai oli pahin. Huusin tuskaani niin, etten enää saanut ääntä kurkustani. Itkin niin, että en turvotukselta saanut enää silmiäni auki. Olin hukassa. Olin syvässä, mustassa tuskassa, enkä uskonut pääseväni sieltä enää ikinä pois.
Olin sulkenut puhelimeni viikonlopuksi, en tahtonut kohdata ketään. Sunnuntai-iltana päivitin koirien omalle Facebook-sivulle muistokuvan ja huomasin läjän saapuneita osanottoviestejä. Olin niin syvällä surussani etten osannut ymmärtää mitä viesteissä luki. Olin niin syvällä ikävässä, etten osannut tehdä muuta kuin itkeä ja huutaa. Olen menettänyt elämässäni paljon, mutta koskaan ei mikään menetys ole viiltänyt näin paljon sydäntäni kuin Calvinin menettäminen minua viilsi.
At the vet CJ felt like at home – this normal he always acted there because we visited the vet so often. After relaxing medicine he steal some treats and made me laugh. After this he came to me with looking very sleepy, kissed my face million times and made a bed in my lap. And fell in sleep. And I told him a bedtime story and sang him a songs he used to like so much. And when he fell in forever sleep in angel pajama and those smelling flowers around, I cried. I kept singing up and cried. After all I attached a letter to the flowers, the letter I wrote in the morning for an Angles. In a letter I asked them to take care of my baby and read him a bedtime story every night. I told what was his favorite fairytale and song and also asked them to give him some binocular that he could watch back to me as often as he would like to.
Sitten se tapahtui, ystäväni Marlene. Hän auttoi minua ymmärtämään, että Calvin tahtoisi meidän elävän, nauttivat ja iloitsevan toisistamme. Että juuri nyt meidän pitäisi pitää huolta toisistamme ja tuntea olevamme elossa. Calvin ei tahtoisi meidän vaipuvan suruun. Ja hän kertoi, että vain pitämällä huolta itsestäni ja koira-veljeksistä Calvin voisi elää vapaana ja onnellisena Sateenkaarimaassa. Ja minä ymmärsin. Kiitos Marlenen, minä ymmärsin nousta. Kiitos ystäväni, että kiskoit minut pois mustasta surukuopasta, josta minulla ei ollut voimia ponnistaa ylös ilman sinun rakkauttasi ja viisauttasi.
After all I thought I would be ok. But no, I wasn’t at all. I was not able to do anything else but crying and screaming until I had no voice left and couldn’t open my swollen eyes anymore. I was deep in there, in the sorrow that did its best to take all my life joy and my life after that.
And then she came to me with message. On Sunday night, my friend Marlene. She shook me up so kind but still strong way and made me to understand I need to take care of myself and my boys. This is what would makes Calvin happy and feeling free without the pain. It may sounds simple but after her loving but strong words – I know she understand what I am going through – I kind of felt myself more powerful.
So today I got up and took my babies outside to the nature trail Calvin loved so much. We had a picnic there and I saw and felt the happiness of Bean and Bentley. The also know Calvin was suffering and now they don’t have to stress about their brother anymore. They are relieved now that makes them happy. We all miss CJ, and we forever will. But thanks for Marlene we can do it now with taking care of each other and enjoying our life again. We will find the “New normal” together.
Rest in peace Calvin. And I promise to take care of myself and your brothers, we are doing well by knowing you do. <3
– Mom
Tänään olen voinut paremmin. Tänään olen hengittänyt ja tuntenut eläväni. Vein Marlenen kehoituksesta pienet koirani ulos piknikille ja nautimme auringosta. He kirmasivat onnessaan ja tuttujen kukkien tuoksuessa ympärillä tunsin, että Calvin James oli kanssamme. Ja hän on. Ikuisesti.
Lepää rauhassa kultaseni. Ja minä lupaan pitää huolta itsestäni ja velistäsi. Meillä on kaikki hyvin, kun sinulla on. <3
4 Comments
All comments are held for moderation! Kaikki kommentit tarkastaan ennen julkaisua!
Leave a Reply Cancel reply
Recent Posts
- TAMPELLA TAMPERE – THE BEST FOOD, THE BEST EXPERIENCE
- SOLO SOKOS HOTEL TORNI HELSINKI – ENJOY, RELAX AND SLEEP WELL
- ALL OF US ARE FIGHTING
- THEM PERFECT CAKES – TURUN ALUEEN PARHAAT KAKUT (@IINALOVESTOBAKE)
- WHAT HAPPENED TO US
- SNEAK PEAK OF NEW HOME TOUR
- MOSES 1ST BIRTHDAY AT SOKOS HOTEL SOLO HELSINKI
- MY SERVICE DOG’S MOSES’S BIRTHDAY AT HOME
- SAVED MY LIFE
- M-MARKET TIKANMAA – OOTKO JO TESTANNUT?
- MEMORY LOSS AFTER VIOLENCE
- CHOOSING – TRUST ON YOUR VALUES
- IT’S TOUGH BUT YOU CAN PUSH THROUGH IT – SE ON RANKKAA, MUT SÄ SELVIIT SIITÄ
- STOCKHOLM DREAMS, OUR DREAMS THO
- TV SHOW: BEAUTY QUEEN AND SINGLE – SINKUN PALJAANA 3 KAUSI
- ARE YOU A VICTIM OR HERO?
- I HEARD YOU – GOOD BYE, FOREVER
- FISH TOMATO CURRY RECIPE – LEMPEÄ KUHA-TOMAATTICURRY
- TO BE BRAVE OR RUN AWAY BECAUSE IT MAY BREAK YOUR HEART
- SUICIDE
Categories
Archives
- June 2024
- April 2024
- March 2024
- December 2023
- November 2023
- October 2023
- May 2023
- April 2023
- March 2023
- February 2023
- January 2023
- December 2022
- November 2022
- October 2022
- September 2022
- July 2022
- June 2022
- March 2022
- February 2022
- January 2022
- December 2021
- November 2021
- October 2021
- September 2021
- August 2021
- July 2021
- June 2021
- May 2021
- April 2021
- February 2021
- January 2021
- December 2020
- November 2020
- October 2020
- September 2020
- August 2020
- July 2020
- June 2020
- April 2020
- February 2020
- January 2020
- December 2019
- November 2019
- October 2019
- September 2019
- August 2019
- July 2019
- June 2019
- May 2019
- April 2019
- March 2019
- February 2019
- January 2019
- December 2018
- November 2018
- October 2018
- September 2018
- August 2018
- July 2018
- June 2018
- May 2018
- April 2018
- March 2018
- February 2018
- January 2018
- December 2017
- November 2017
- October 2017
- September 2017
- August 2017
- July 2017
- June 2017
- May 2017
- April 2017
- March 2017
- February 2017
- January 2017
- December 2016
- November 2016
- October 2016
- September 2016
- August 2016
- July 2016
- June 2016
- May 2016
- April 2016
- March 2016
- February 2016
- January 2016
- November 2015
- October 2015
- September 2015
Niin kauniisti kirjoitettu, täällä kyyneleet vierii….❤
<3 Kiitos. Tuska ja kipu muuttuvat ikäväksi, mutta ikävä ei irtoa minusta ikinä. Jollain tapaa koen, että CJ on yhä kanssani jokaisessa hetkessä; perhosena lenkkipolulla, tuoksuna kukissa.. tunnen läsnäolon. Uurna saapuu kotiin ensi viikolla, sen jälkeen on varmasti helpompi nukkua yöt. Kurkkua kuristaa tuon tuosta. Suukota omaa pikkuista puolestani, hänellä on taito näyttää sinulle maailman kauneimmat asiat. Tiedän sen. <3
Kyllä vain?Osaat hyvin pukea tunteet sanoiksi.Samoin❤
<3