Kun suhde ottaa enemmän kuin antaa ei yhtälö toimi, oli kyseessä sitten parisuhde, ystävyyssuhde tai jokin muu määrittelemätön ihmissuhde. Hyvä ihmissuhde on toisen kunnioittamista, arvostamista sekä välittämistä. Se syntyy kanssakäymisestä, jossa molempien osapuolten on hyvä ja luonnollinen olla ilman stressiä ja jännitystä tai painetta toimia.

Itse ajattelen omaa toimintaani ja käyttäytymistäni päivittäin; elän sen kautta. Haluan olla hyvä toisille, sillä saan siitä nautintoa ja se nostaa elämäniloani. Mutta mitäs sitten, kun havahtuu kerta toisensa jälkeen siihen, että juuri tuota puolta sinussa käytetään hyväksi? Haluat olla hyvä toisille, mutta huomaatkin, että toisten takia kulutat itsesi loppuun ja palat karrelle – et olekaan enää hyvä itsellesi. Näin tapahtuu silloin, kun suhde ottaa enemmän kuin antaa. Silloin, kun yhtälö ei enää toimi.

Hyvä ihmissuhde on vuorovaikutusta. Hyvä ihmissuhde on kuin vaaka, joka on tasapainossa. Kuinka paljon omaan vaakakuppiisi laitat erinäisiä asioita toisten vuoksi? Kuinka paljon toinen osapuoli on valmis antamaan vastineeksi? Kyse ei ole kaupankäynnistä tai siitä, että asioita pitäisi tehdä siksi, että saisi jotain vastineeksi. Vastineeksi nimittäin riittää täysin aineettomat asiat: kiitollisuus ja arvostus. Kun nämä kaksi asiaa katoavat arjesta, toinen kuormittuu. Surkeinta onkin, että nyky-yhteiskunnassa ihmiset eivät tunnu enää ymmärtävän näiden kahden asian merkitystä. 

Oletko sinä se, joka laittaa kotona ruoan, pesee pyykit, ulkoiluttaa lemmikit, vaihtaa lakanat, siivoaa, tiskaa ja huolehtii siitä, että jääkaapissa on aina kaikki tarvittava? Ja kaiken lisäksi käy töissä ihan niin kuin toinenkin osapuoli. Mikäli näin on, pysähdy ja mieti seuraavaa tärkeää asiaa: saatko kiitosta? Millä tapaa? Miksi juuri sinä teet tuon kaiken? Mitä jos jättäisit asiat tekemättä, tekisikö niitä silloin kukaan?

Tässä on syy siihen, miksi minä haluan pysyä erakkona lopun ikäni. En vaadi paljoa, en mielestäni, vaadin nimittäin kumppanilta vain ja ainoastaan inhimillisyyttä ja arvostusta. Minä teen paljon, mutta en ole vielä koskaan elämässäni saanut todellista kiitosta kaikesta siitä. Sitä pidetään itsestään selvänä; sitä käytetään hyväksi. Pahinta on se, että kun yksi asia unohtuu tai jää tekemättä, tai jos ruoka onkin joku päivä palanut pohjaan, kuulen motkotusta seuraavat kaksi päivää. On totta, että minun kokemukseni parisuhteista ovat todella huonoja. Tiedän, että on olemassa kumppaneita, jotka ostavat kukkia ja hierovat hartioita, minut tällaiset tyypit ovat vain yksinkertaisesti onnistuneet kiertämään kaukaa. En ole luovuttaut, olen vain lakannut kaipaamasta sellaista. Olen onnellisempi yksin, kuin yksin jonkun toisen seurassa.

Olen väsynyt ihmisten laiskuuteen. Olen jollain tapaa varmasti vanhanaikainen, kun nautin pitkistä keskusteluista ja muista asioista, joita kukaan ei tunnu tänä päivänä enää tajuavan. Täytyy olla kaiken maailman virtuaalimaailmat ympärillä ja elämä on kiinni tietokonepeleissä tai somessa. Voi että kun voi olla ärsyttävää. Onko täällä enää yhtään normaalia tyyppiä, joka viitsisi tehdä asioita itse?

Jos kirjoitukseni pointti meni joltain ohi, kerrataan se tässä: arvosta itseäsi. Heitä pellolle nurkissasi lymyävä tyyppi, joka vaatii sinulta koko maailmaa mutta ei viitsi itse nostaa edes omia sukkiaan lattialta saati keittää sinulle teetä edes kerran elämässään. Opettele vaatimaan, se ei tee sinusta huonoa, vaan nostaa sinut jaloilleen! Sitä tarvitaan nykyelämässä!

Poweria tähän viikkoon!

PUS!

<3 LOLA