Sinä olet sinä ja he ovat omia itseään, tai ovat jos ovat. Anna heidän olla ja keskity itseesi, toivotaan, että myös he pitävät focuksen omassa elämässään jatkossa.

En ole koskaan voinut käsittää sitä ihmisryhmää, joka käyttää oman aikansa toisten “vikojen” etsimiseen, niiden nostattamiseen ja niiden puimiseen. En ole koskaan voinut ymmärtää mitä he siitä saavat? Miten sellaisesta voi tulla hyvä olo? Miten rumien asioiden sanominen toisesta voi tehdä jonkun iloiseksi? Mikä on se tunne, joka sisimmässä silloin riehuu? Ylemmyys, paremmuuden tunne, valta ehkäpä? Oli miten oli, älä anna noiden tyyppien lannistaa itseäsi!

Lately I’ve been thinking of the time when I was bad bullied at school. I’ve been thinking about it because of the reporter who interviewed me a while ago. This made all memories came up again and I was pretty happy to see it didn’t hurt me anymore. Oh okay they’re calling me Ugly Duckling but I am okay with it. People are interested in my change I have made with my body. It’s silly because I still can’t see very big change in myself. I am still the same person. I really am. 

But yes, back to the time I was bullied. It was hard. It was horrible. I hated it but I never let them get me down. And I think that’s the thing. That’s the reason for my strong and for my attitude people so much like. No matter how horrible they were I somehow understood it was not actually about me, it was about themselves. They were too poor to have anything else in their life just finding reasons to tease others. It was my fault. And now I can see it more bright. 

Helpommin sanottu kuin tehty. I know that. Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä miksi minua kiusattiin. Kuten olen kertonut, se alkoi jo hyvin nuorena ja jatkui aina ammattikouluun asti. Kun olin ylipainoinen olin viallinen läski, aivan kuin olisin tartuttanut jonkun epidemian. Kun pudotin painoa olin viallinen siksi että olin ollut lihava. Kun taas muutin toiselle paikkakunnalle täysin normaalipainoisena, keksittiin kiusaamiselle syy jostain ihan muusta. Oli se sitten puhetyyli, erikoisen näköinen ulkonäkö, iloinen ja pirteä olemus tai vaikkapa vaatteet. Aina löytyi jotain miksi olin se ei-hyvä tyyppi muiden seuraan.

Vastasin jokunen aika sitten toimittajan kysymyksiin kehonmuutoksestani. Se prosessi sai minut käymään näitä asioita läpi tiiviimmin ja palaamaan menneeseen, joskin hyvällä tavalla. Nyt en vaipunut sinne, vaan löysin ilokseni paljon positiivisia asioita. Yksi tärkein asia jonka huomasin oli se, että minä en ole ihmisenä muuttunut miksikään, olen vain kasvanut. Se, että minusta tuli monen ihailema tyyppi ei ole saanut minua ajattelemaan itsestäni toisin. Vähättelen itseäni itselleni yhä usein, enkä koe yhäkään olevani kaunis. Se asettaa omat haasteensa elämälle, mutta menneisyys on viiltänyt niin syvältä, että minäkuvani on päälaellaan.

Se ei kuitenkaan ole mikään meriitti minulle elämässä, se että tuntisin olevani kaunis. Olen oppinut elämään olosta. Silloin kun minulla on hyvä olla, se näkyy myös ulos päin. Ja vaikka se ei minulle tarkoita kauneutta minussa itsessäni, se tarkoittaa kuitenkin sitä että voin hyvin. Ja kun voin hyvin, voin tuoda myös muille kanssaeläjilleni hyvää oloa. Se on minulle tärkeintä.



Moni on kysynyt minulta että miten voin lähteä kotoa ilman meikkiä? Eikö minua inhota ihmisten katseet? Kyllä minun täytyy myöntää, että jokainen katse saa minut ajattelemaan, että “miksi tuo tuijottaa”, mutta se on sama tilanne myös silloin, vaikka olisin täysissä meikeissä. Kyseenalaistan aina ja aivoni käsittelevät aina samaa lausetta: mikä minussa on nyt pielessä?

Se ei kuitenkaan hallitse elämääni. Ei millään tapaa. Olen se mikä olen ja se kuka olen. Se on tärkeintä. Olen tämän matkan aikana löytänyt itseni ja sen pohjalta voin sanoa, että kauneus on vain ulkoinen tekijä, jolla ei ole mitään merkitystä. Ei minulle. Poltin uutena vuonna kasvoihini palohaavan uuninluukussa enkä harmitellut hetkeäkään näkyvää arpea. Se on nyt osa minua ja minä hyväksyn sen. Kun hyväksymme itsemme kaikkine hyvine ja huonoine puolinemme, voimme viimein keskittyä siihen tärkeimpään: elämään. Elämä ei ole vakavaa, ellet itse tee siitä sellaista.

Tärkeintä on, että pidät leukasi pystyssä etkä anna toisten lannistaa itseäsi. Ja kun katsot peiliin, katso itseäsi olollasi, se tekee sinusta kauniimman kuin nuo olottomat kiusankappaleet ikinä voivat olla. 

Paljon rakkautta päivääsi ja elämääsi! Muista joka päivä rakastaa itseäsi sellaisena kuin olet ja siitä huolimatta. <3

PUS!
<3 LOLA

Many of my followers and readers have asked me how can I leave from home without makeup? Don’t I scare the looks from the people? No I don’t but to be honest of course I always think about it. Why this guy is looking at me?? No matter I have makeup or not it’s always same. My brains never stop to think. I do not look beautiful to myself but I do feel beautiful. That’s the thing to myself. So I don’t need makeup. All I need is my feelings and attitude to meet the world and people in it. 

The life is not so serious. Or yes it is if you want to take it that way. But you shouldn’t. Do not let them get you down! You’re better than they every can be as long as you keep your nice chin up and smile on your face. I really do know what I am talking about. Remember this honey, if I can, you can. You really can do it!

Lots of love to your day and to your life! Everyday remember to love yourself just the way you are. 

xx, Lola














Kuvat: Studio Eminent