(Post is also In English in red)

Muistatko sen kun oltiin pikkuisia ja piti lähteä kotiin kylästä juuri silloin, kun oli niin kivaa ja leikit täydessä vauhdissa? Minä muistan. Aika loppui kesken, eikä sitä saanut millään jatkumaan. En ole kokenut tuota tunnetta vuosiin, ja jotenkin ajauduin ajattelemaan, että sellaiset tuntemukset ovat höpöhöpöä ja kuuluivat lapsuuteen. Olin väärässä. Fiilikset eivät vain ole olleet tarpeeksi korkealla, vaikka korkealla ne ovat monesti olleet – ihan todella ovat. Lapsena olemme herkkiä ja koemme asiat voimmakkaasti, se on vähän niin kuin joulumieli. Se ei ole poissa, fiilikset täytyy vaan saada nostettua pintaan ja se lähtee meistä itsestämme. 

Do you remember this feeling when you were kid and had so much fun with your friends and then mama came and said it was time to go home. Time ran out. It was shame. I always wanted to make it continue.        I haven’t felt this feeling for years and somehow I started to think that this kind of feelings belongs to the past, only to the childhood or so. Because kids are always more sensitive than adults. But I was wrong. When feelings are strong enough we can feel the same feeling again: we don’t want it to stop. All we need to do is find this feeling from ourselves again!

Tämä reilu puoli vuotinen tätä uutta, kulunutta vuotta on ollut mullistava. Elämäni on täyttynyt uusilla, erilaisilla asioilla, jotka ovat olleet kiitosta omasta ahkeruudestani ja sinnikyydestäni jo lapsena ja nuorena, sekä aikuisena. Viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut huomata, miten suuri merkitys vuosia sitten tehdyillä valinnoilla on ollut elämääni. Sen huomaaminen ja ymmärtäminen opettaa ja saa katsomaan asioita tulevaisuutta kohdenkin eri tavalla; tarkkaavaisesti ja pohtien.

Last 6 months have been amazing! I have many new, awesome things and people in my life and I am very grateful for that. It’s been great to see the choices I have made when I was a kid and teenager has affect my life now when I am an adult woman. This makes me think about my future; my choices and everything I do daily. I wanna be more smart day by day. 



Elämäni on täyttynyt uusilla kontakteilla ja huipputyypeillä! Olen tyytyväinen tässä pisteessä juuri nyt!

At the moment I am happy. Just the way I am. 

Aikani on ollut kortilla enkä ole ehtinyt osallistua kaikkeen sellaiseen, mihin olisin todellisuudessa tahtonut ottaa osaa. Tämä postaus saikin alkunsa sellaista asiasta, josta jäin paitsi siksi, että olen kiireinen. Se harmittaa, sillä tiedän, että tuo juttu olisi tehnyt minulle hyvää sekä henkisesti, että fyysisesti. Valitettavasti tässä elämäntilanteessa, jossa aikatauluni muuttuvat nopealla varoitusajalla ja päivät täyttyvät viikoiksi eteenpäin, en voi sitoutua mihinkään muuhun kuin kaikkeen siihen, missä olen juuri nyt kiinni. Ensi kuussa moni projekti on jo alta pois, mutta tämä kyseinen, nyt missattu juttu ei silloin enää odota, se olisi pitänyt aloittaa tänään.

Sydäntäsärkevää asiasta tekee myös se, että hommassa olisi ollut mukana lapsuuteni idoli: ainoa naishenkilö, jota olen koskaan tuijottanut silmät sydäminä ja ajatellut, että siinä on maailman kaunein, ihanin ja mukavin ihminen ikinä. 

My time has been of the essence lately (I have no idea if I can say it like that, I am an expert with typos in English lol). I have no time for all I would like to. It’s harmful because there are lots of things I would like to take part. Unfortunately at the moment it’s not possible: I am too busy. My daily timetable is not flexible but it all can change in 5 minutes. This add stress a lot. 

Kaikkea ei voi saada ja itsestä pitäisi jaksaa pitää huoltakin. Nyt kun aika on tiukassa, olen aikaistanut aamujani entisestään. Nousen jo viideltä ja suuntaan treeneihin kuudeksi, lepopäivinä aloitan työt jo seitsemältä. Aamutreenien aikaistaminen on tuonut selkeyttä päivään, joskin päivistä on tällä tapaa tullut entistä pidempiä; en lopeta aikaisemmin, vaan samaan aikaa kuin ennenkin, mutta nyt minulla on enemmän aikaa tehdä hommia. Työ ei tekemällä lopu ja olenkin pyrkinyt lounastauolla ottamaan pienen breikin ja esimerkiksi venytellä ennen kuin syön, mahdollisesti käyn pienellä kävelyllä tai suuntaan lounaalle puistoon tai lounaskahvilaan. Se rentouttaa kummasti. Luonto tekee minulle hyvää. 


Kun päiviin tulee lisää tunteja, on illalla kotiin palatessa ihan sippi. Ei ole kuitenkaan toivoakaan, että pääsisin kömpimään sänkyyn yhdeksän aikaan, kun uni ensimmäistä kertaa repii silmäluomia alaspäin.     Sunnuntai-ilta venyi yhteen asti ja herätyskello ilmoitti, että saisin nauttia unesta neljä ja puoli tuntia. Aamulla heräsin kymmenen minuuttia ennen kellon soittoa ja olin todella pirteä. Joskus lyhyetkin unet riittävät, mutta pitkään se ei toimi: tämä täytyy omassa elämässä saada korjattua. Nukkumaan täytyisi päästä kello 22, viimeistään 23 silloin, kun herätys on aamulla klo 5.

We can’t get everything (this is how do I believe) and you should still should have some power to take care of yourself also. No matter busyness. Now when my time runs so fast I wake up in the mornings earlier than ever. I get up am 5am and go to gym till 6am, rest days from gym I start my days at the office at 7am. Now when I go to gym earlier I have seen I am more effective the all day and have so much energy in my body. Of course now I need to eat more than before but I don’t mind – I love food!

Even if I wake up earlier now I don’t make shorted days. I still work till night and when I back home I am so dead tired that all I can do is just fall in bed. At lunch time I try to go out for lunch, flexing or just have a little day walk. It gives me energy and the nature always cheers me up!

Päivät kuluvat silti yhtä nopeasti kuin ennenkin, poikkeuksena kuitenkin huomaan, että olen energisempi ja voin paremmin. On ihanaa nähdä kun aurinko nousee ja tuntea kun ilma alkaa lämmetä. Fiilistä luo myös se, että kun aamulla riennän treeniin, koirani kääntävät kylkeään eikä kukaan ole innokas lähtemään lenkille: pienet, ihanat laiskat 😀

Nautitaan fiiliksistä. Ne ovat katoavia, joten kaivetaan ne välillä pois piilosta ja eletään niistä. 

Days are running as fast as before even if I wake up so early. Only change I can see and FEEL is the energy I have. I really enjoy of my FEELINGS! I love to see when sun rises and and feel when the air starts to get warmer. 

So guys, let’s enjoy the feelings we have!

PUS! xx, 

<3 LOLA