IN HER SHOES – SUNNEVA KANTOLAN KENGISSÄ

Kuinka moni teistä jo tietää? Kuinka monelle tämä uutinen tulee täytenä yllätyksenä? Aloitan toistamalla itseäni kertoen, että sitä mitä en ole voinut sanoa tai mitä en voi sanoa kisan aikana, ei minulla ole tarvetta sanoa myöskään kisan jälkeen. Reilu peli, ajattelen. Isossa tyttöporukassa jollain on aina nokankoputtamista jossain asiassa, jollekin tulee tarve mustamaalata toisia, jollekin taas on äärimmäisen tärkeää yrittää tehdä kaikista ystäviä. Ja vaikka haluaisinkin ajatella, että kisan paineet saavat ihmiset käyttäytymään tietyllä tavalla, en kuitenkaan usko kisan muuttavan kenenkään luonnetta. Päin vastoin, uskon sen todellisen luonteen paljastuvan, nousevan pintaan, heittäytyvän esille.. miten sen nyt kukakin tahtoo muotoilla. 

Ja vaikka kuinka haluaisin ajatella, että jokainen tuntee oman käytöksensä pistona rinnassaan, ei se valitettavasti pidä paikkaansa – aina on niitä, jotka eivät osaa nähdä omassa käytöksessään mitään väärää, ja niitä, jotka jopa sangen ylpeästi kertovat vain olevansa oma itsensä. Mutta minusta se ei anna kenellekään oikeutta nostaa itseään toisen yläpuolelle. Minun mielestäni nainen ei osoita vahvuuttaan peittelemällä omia heikkouksiaan ja sortamalla heikompia. Eikä tämä kilpailu ole mielestäni sopiva alusta tällaiselle käytökselle. 

Näille kahdelle viimeiselle kisapäivälle tahdonkin toivottaa rauhaa ja rakkautta: älkää sotiko tosianne vastaan, vaan yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Tämän myötä ilmoitan myös teille lukijoille, että en ole enää itse kilpailussa mukana.

How many of you already know? Know that I am out of the Miss Fitness Finland competition.. Yes. It’s true. You all know I promised to myself I won’t stop no matter what but I needed to make this hard decision last day after final dancing exercise we had in Turku. I was going to take part in exercise but I was not able to. My coccyx is very bad, no healing happened at all and pains are horrible. Walking, sitting and even sleeping is very painful. I can’t dance, I can’t even walk well. And thinking about wearing high-heels and posing on the stage made me feel terrified! Also the traveling and driving by car would be like a torture to my bum and back. I would be very ill after all and the recovery would take more longer than if I let myself finally rest. So I am out. 

Miss Fitness Finland syntymävuotenani 1992. Kuva: Anunea Sairanen

Miss Fitness Finland 2017

Olen pettynyt. Se on ainoa oikea sana kuvaamaan tunteitani juuri nyt. Olen maannut sängyssä eilisillasta asti, enkä ole vaihtanut edes vaatteita. Ajatukset jumittavat ja joka paikkaa särkee. Lupasin itselleni, että vedän matkan loppuun asti, mutta eilisten tanssitreenien jälkeen oli pakko viheltää peli poikki: häntäluuni ei ole toipunut. Nukkuminen, istuminen ja liikkuminen kaikkia lihaksia jännittäen on vetänyt koko kehon jumiin. Selkää ja pakaroita särkee ja vain makuulla ollessa olo tuntuu joten kuten siedettävältä.

It was not easy to stop and without help from Mimosa and Nora I would have never been brave enough to listen to my own body and let myself to rest. I wish someday they will understand how much their help means to me. I am always so hard to myself because of my past and pretty rude childhood. I always over do. I am doing my best to finding a balance for listening and loving my body, everyday I am getting better but I am not done and not perfect at all.

Noran painottaessa eilen hyvää ryhtiä ja näyttävää esiintymistä vakuutuin siitä, että nolaisin sekä itseni että hänet lavalla. En voisi tehdä sitä. En voisi esiintyä omana itsenäni, omia arvojani kantaen ja terveyden puolesta puhuen, jos kipittäisin itku kurkussa lavalle alaleuka kipuilusta väristen. Olisin huijari. Mutta toisaalta, en koskaan tulisi olemaan sujut sen kanssa, jos luovuttaisin.

Ajattelin teitä lukijoitani sekä valmennettaviani. Miten minä neuvoisin vastaavassa tilanteessa olevaa asiakastani? Kehottaisinko häntä vetämään korkkarit jalkaan, pusertamaan hymyn naamalleen ja lopettamaan vikinän? Muistot lapsuudesta hyökkäsivät äkkiä alitajuntani kimppuun ja painavat sanat vuosien takaa alkoivat mukiloida mieltäni: “Sinä teet aina yhden enemmän kuin mihin pystyt, onko selvä! Vain heikot itkevät! Ymmärrätkö!”

En. Minä en tekisi kenellekään niin. En koskaan. Minä halaisin ja kertoisin, ettei maailma siihen kaadu. Että terveys menee edelle ja että kaikesta huolimatta kaikella on tarkoitus. Minä pyytäisin häntä rakastamaan itseään ja olemaan armollinen omalle keholle.

It  helped a lot when I thought what if there was someone else in the same situation. What would I say: would I ask her to try more or rest and listening her body? Of course the second one! I would never ask anyone to do nothing but the best for the health! 

Ilman Noraa ja Mimosaa en olisi itse siihen pystynyt. Minä en ole täydellinen, minä en ole niin vahva kuin tahtoisin olla. Minulla on omat heikkouteni ja yksi niistä on oman kehon kuunteleminen ja armon antaminen itselle. Minussa on omat virheeni, minäkin tarvitsen välillä jotain mihin nojata. Kehityn kuitenkin päivä päivältä ja tulen koko ajan paremmaksi.

So it was a huge help when Mimosa and Nora talked to me yesterday. Other girls are at the moment in Lahti and getting ready for those two last days before the big moment! I would love to be there but I can’t. So here I am laying in bed, watching Netflix and just sleeping. And unfortunately I am feeling HUNGRY ALL THE TIME!!! I have a fever caused inflammations of muscles.

I am following girls via watsapp and Instagram. Sunneva and Nora (our mamas (pic below) just sent some lovely videos! <3) I have my favorites in there and I really wish they will win! Not everyone has been so nice and loyal as I wished. But that’s the life. I just wish the judges will see who are the real ones with beautiful inside too. I know those few. <3

But anyway in this competition our mama Nora and our dancing teacher Mimosa has taken the best care of me – the best care in my whole life and that’s the very huge thing to me! I will never forget this! Without those ladies I wouldn’t feel that way. I would be scared and anguished and felt pain. But now I am feeling OK when I am resting and sleeping without stress. There are no words to thank them enough. I am feeling grateful and blessed anyway. 

Toivon Noran ja Mimosan jonain päivänä ymmärtävän, kuinka paljon tuo pieni hetki Motivuksen käytävällä minulle merkitsi. Minä en halunnut tuhlata heidän aikaansa, enkä tuottaa pettymystä. Minä halusin jatkaa, mutta samaan aikaan toivoin mielessäni heidän sanovan, että olisi viisainta lopettaa. Minuun sattui. Minuun sattui sekä henkisesti että fyysisesti, enkä tiedä kumpi kipu vei voiton.

Tässä kilpailussa minusta on pidetty enemmän huolta kuin koko elämäni aikana ikinä. Sellainen on pienelle ihmiselle iso asia, eikä “kiitos” missään muodossa riittäisi antamaan vastinetta sille mitä olen osakseni saanut. Tätä kisaa vetämään on valittu oikeimmat ihmiset ikinä, tunnen kiitollisuutta.

Sunneva Kantola ja Nora Vuorio. Kuva: Miss Fitness Finland 2017

Vaikka sainkin matkan aikana kuulla kaksinaamaisesta käytöksestä muutaman tytön osalta, on joukossa silti naisia, jotka omaavat kertakaikkisen ihanan luonteen, käytöstavat, suoraselkäisyyden sekä aidon välittämisen. Tiedän, että elämääni tulee jäämään aitoja ystäviä tämän matkan osalta ja se merkitsee minulle enemmän kuin arvokkainkaan timantti maailmassa. Toivon täydestä sydämestäni, että tuomaristo katsoo tyttöjä suoraan sisimpään ja että voittajakolmikoksi nousee ne tytöt, joilla on todellista annettavaa vielä kilpailun jälkeenkin. Nämä tytöt minä tunnen. <3

Olen täällä sängyn pohjalla maatessani pohtinut tämän kilpailun merkitystä minulle. Esiin on noussut esiin isoja asioita ja huomaan niiden kaikkien olevan tunnejuttuja. Olen ihaillut Sunneva Kantolaa niin kauan kuin jaksan muistaa ja Sunnevan tapaaminen oli tässä kilpailussa minulle yksi isoimpia asioita. Vuosien varrella Sunneva on tietämättään tuonut elämääni rohkeutta, uskoa ja voimaa. Monen eri asian johdosta hän on ollut minulle voimanainen, sekä esikuvani aidolle naiskauneudelle. Mitä enemmän hänestä luin ja kuulin, sen voimakkaammaksi ihailuni häntä kohtaan kasvoi.

But now I finally tell you about them shoes and the lady I have admired of for so long: Sunneva Kantola (pic above, lady on the left). She has been like Heidi Klum for someone, she has been my power female. I met her first time by this competition and it was a HUGE thing to me. But unfortunately our first meeting was not so good, it was pretty horrible to me and I felt SO ashamed! It was all about the shoes! Sunneva and Nora asked us to pick up some sneakers for photoshoots. But of course they had no idea there would be a girl who decided to pick up some crazy green ones! Other girls had white sneakers and I was not able to be part on the picture with my screaming greens! I never forget the face of Sunneva when she looked at my feet! It was so horrible!

Ensi kohtaamiseni Sunnevan kanssa ei kuitenkaan mennyt niin kuin Strömsössä. Oli ensimmäiset yhteiskuvaukset Tuusulassa Petri Mastin studiolla ja meitä on neuvottu ottamaan mukaan lenkkarit. Sunneva ja Nora eivät tietenkään voineet kuvitellakaan, että mukana olisi tyttö, jonka lenkkarit olisivat kirkuvan kirkkaan vihreät! Värikkäänä persoonana minulta ei pahemmin tummia tai valkoisia vaatteita löydy.

Kirkkaanvihreät lenkkarit eivät tulleet kysymykseenkään yhteiskuvassa. Sunnevan tuijottaessa kenkiäni minun teki mieli vajota maan alle! En halua tietää, mitä tuon kauniin naisen mielessä liikkui, mutta se ei voinut olla mitään hyvää! Jälkikäteen osaan nauraa asialle, mutta ajatus siitä, että Sunneva muistaa minut vain utuisesti vihreäkenkäisenä tyttönä ei naurata minua pätkääkään.

Tilanne päättyi siten, että Sunneva antoi minulle omat kenkänsä kuvauksiin. Oloni oli kuin Tuhkimolla: tunsin äkkiä itseni maailman onnellisimmaksi tytöksi kurpitsavaunuissa ja lasikengissä. Minulla oli jalassani Sunneva Kantolan Michael Korsit (meillä on siis kaikenlisäksi vielä sama maku designerien suhteen!), mikä voisi olla tämän mahtavampi juttu! Tämä oli minulle sama asia, kuin jollekin toiselle Cheekin kenkien lainaaminen.

But after all she did something I never believed she would! She gave me her own shoes! So I really posed in her Michael Kors sneakers and it made me felt like the Cinderella in glass shoes. It was so crazy amazing and lovely thing to me! Think about the feeling you have a possibility to meet your idol. AND POSSIBILITY TO WEAR HER SHOES!!!! Ah! I will never forget this! <3 <3 The reason I love Sunneva so much is because I can see the strength and caring and loving soul. I know she knows what the losing is and I know she knows the meaning of hope too. I am feeling sad I never had a possibility to meet her again and tell her how much hope she has given to me. I wish I can do this someday. <3 Feeling safe and blessed despite everything. Thank you for encouraging me with this competition. It was not my time to shine like a diamond but I am OK. Love you.  xx, Lola

Kenkiä tai ei, tiedän millaista on menettää ja millaista on vajota pohjalle. Tiedän millaista on löytää tiensä takaisin pinnalle ja opetella luottamaan ja uskomaan elämään uudelleen. Niin kauan kuin uskomme, meillä on toivoa. Ja niin kauan kun minä hengitän, vaalin mielessäni muistoa siitä hetkestä, kun seisoin Sunneva Kantolan kengissä. 

Rauhaa ja rakkautta, 

<3 LOLA