A little while ago when I was coming home there was a major accident on the highway. The traffic was totally in stuck for several kilometers, there were ambulances, polices and also firefighters working hard for getting someone out from the tiny car totally crushed up. I have never seen as miserable scene of crushed car. The one and only idea in my head when seeing this was: “Not the one got survived from this crush”. I could’t tell where the car would have started from and where it ended up to. There was nothing left from it, it was like a flattened pancake.

The second idea hitting my head was: “Someone is not going home tonight, someone’s adventure on this Earth got ended up this evening, and someone will get them bad news of losing the beloved one”. My stomach spinned around.

The third idea my brain created was: “I am alive”. I touched my stomach, my shoulders and then neck and face while passing the accident area and felt my heart beating like crazy. I suddenly felt so much sadness in my system, same time feeling terrible anger by the knowledge of most of people just pass the area without thinking about the person suffering in there, without feeling, without giving even a minute for the so needed empathy. But what they gave was their attention to take some pictures. It made me feel so sick and madness in my system got so gigantic that I felt totally helpless for a minute.
________________________
Hetki sitten kotimatkalla, ohitimme valtavan onnettomuuden. Liikenne oli totaalisesti seis kilometrien matkan ajan ja paikalla oli useita ambulansseja, poliiseja ja paloautoja. Pikkuruinen auto kahden auton välissä oli niin liiskassa, että oli mahdoton sanoa, mistä runnoutunut auto alkoi ja mihin se päättyi; siitä ei ollut mitään jäljellä. Saman tietoisuuden mieleni sai kasaan autoa ajaneesta uhrista.

Seuraavaksi tietoisuus löi tajuntaani ajatuksen: “Jonkun seikkailu tässä elämässä päättyi tänään, joku ei tule tänään kotiin ja joku saa surullisia uutisia lähimmäisensä menetyksestä.” Vatsani kääntyi ympäri.

Kolmas lyönti tietoisuudessani oli: “Olen elossa”. Kosketin vatsaani, hartioitani ja kasvojani ohittaessamme onnettomuusalueen ja tunsin sydämeni hakkaavan hurjasti. Yhtäkkiä tunsin syvää surua, samaan aikaan suunnatonta raivoa tietoisuuteni viestiessä minulle muiden ihmisten toiminnasta. Kuinka ihmiset vain ohittavat tilanteen ajattelematta, jatkaen omaa elämäänsä pohtimatta sen merkitystä ja tärkeyttä, tuntematta uhrin tuskaa, tuntematta empatiaa. Mutta antaen huomionsa tilanteelle kaivaen esille älypuhelimensa ja kuvaamalla tilannetta. Tunsin niin suurta pahaa oloa, että sen sietäminen tuntui mahdottomalta siinä hetkessä.

This made me think about world and human species once again. And then thinking about the same thing I have been thinking since being like a four years old kid: “Why I am like this, why I am thinking and feeling this way while others just keep living their life without not so much awareness? Where’s the sense in that as this gives me so much suffer?”.

But at this age I already have found the answer. Because this is who I have became by my past and experiences of life. Because I have the strength to carry it and help people to find the same strength in themselves. I have the skill and understanding to share awareness and empathy not everyone is yet aware in themselves. So I keep going and stay motivated. I am grateful for every minute I am able to breath despite the struggle, I am aware of the life and how fragile it is. I give tears for unknown people losing their precious life, then I send a prayer and keep living my life as that’s what I have to do. I am in pain for what happens around the world; animal torturing, children abuse and all kind of violence, human traffic and God’s Sake everything horrible caused by our species. I am feeling ashamed and angry, but I won’t stop fighting against it all as I feel as a human I have some responsibility. Don’t you?
_______________________
Tämä sai minut jälleen pohtimaan ihmislajia. Ja samaa asiaa, jota olen pohtinut lapsesta saakka: “Miksi minä olen tällainen? Miksi minä ajattelen ja tunnen tällä tavalla muiden eläessä elämäänsä vähemmän tietoisena itsestään ja ympäristöstään? Mitä järkeä siinä on, kun se tuottaa minulle niin paljon tuskaa?”.

Mutta tähän ikään mennessä olen jo löytänyt vastauksia. Minä olen menneisyyteni ja kokemusteni muokkaama kokonaisuus. Minulla on vahvuus kantaa elämäni teosta ja auttaa toisia löytämään sama vahvuus itsessään. Minulla on ymmärrys ja kyky jakaa tietoisuutta ja empatiaa, josta kaikki eivät ole vielä itsessään tietoisia. Joten jatkan matkaani ja säilytän motivaationi. Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä, jonka saan hengittää, vaikeuksista huolimatta. Olen tietoinen elämästä ja sen äärimmäisestä herkkyydestä. Kyyneleeni virtaavan tuntemattoman ihmisen poismenolle, lähetän rukoukseni ja jatkan sitten matkaani oman elämäni polulla, koska niin minun täytyy tehdä. Tunnen tuskaa maailmalla tapahtuvasta, lajimme aiheuttavasta pahuudesta; eläinten pahoinpitelystä, lasten hyväksikäytöstä, ihmiskaupasta ja Luoja ties tästä kaikesta hulluudesta, mitä ihminen on aiheuttanut ja tuottanut tähän maailmaan. Tunnen häpeää ja vihaa, mutta en lakkaa taistelemasta vastaan. Koska ihmisenä tunnen olevani vastuussa. Etkö sinä tunne?

Today I wish you watch into mirror and you ask from yourself: “Am I something I can be proud of as a human being? How do I feel about being alive? Am I grateful for everything I have?”. And: “What if I lose my life tomorrow, what would I regret most and what could I do for being a better person?”.

None of us is perfect and none of us ever will. But everyday we can choose to be better. We can choose to decide better as we always have them choices, too often human is just too blind to see them options. Please don’t be. Open your eyes and be aware. Be aware of others around, be aware of the people, animals and the nature. Be aware of your own system and all your senses, keep using them – your brain loves it when you give them some activity.
________________________
Toivon, että tänään katsot peiliin ja kysyt itseltäsi: “Voinko olla ylpeä itsestäni ihmisenä? Miltä minusta tuntuu, että saan olla yhä elossa? Olenko kiitollinen siitä, mitä minulla on?”. Ja: “Mitä jos menettäisin elämäni huomenna, mitä katuisin eniten ja mitä voisin tehdä ollakseni parempi ihminen?”.

Kukaan meistä ei ole täydellinen, koskaan. Mutta joka päivä voimme valita paremmin. Voimme valita päättää paremmin sillä meillä on aina vaihtoehtoja, usein ihminen on vain liian sokea nähdäkseen niitä. Ole kiltti, äläkä ole. Avaa silmäsi ja ole tietoinen. Ole tietoinen ihmisistä ympärilläsi, ole tietoinen elämistä ja luonnosta. Ole tietoinen omasta itsestäsi ja elimistöstäsi, ole tietoinen aisteistasi ja käytä niitä – aivosi rakastavat, kun annat niille mieleistä aktiviteettia.

I have never understood many things happening in the world and human’s mind. We are all different and at times it is very hard to accept. Still more important is not give up, but keep going; staying motivated and surrounding yourself by people lifting you up, sharing love and care and most of all, some empathy. Never underestimate the power of it. There is so much good in the world hidden. When you will find some of it, be grateful and keep showing it. Keep sharing the positivity despite the struggle, we all have some. Keep being the better example and inspiration for them who need it.

Stop waiting it comes back to you, it’s not the point. The point is living the life by following your values for having the balanced life with yourself. For feeling you have really done your best and you have nothing left to apologize; that you have chosen the best way you can. That you can feel being proud of yourself as a human being. That you can feel you have done enough in the end. Because never ever you actually know, when the end of your life is knocking at the door. That’s the rule of life you can’t control, better to understand it sooner than later.
______________________
On monia asioita, joita en ole koskaan kyennyt ymmärtämään ihmisessä. Olemme kaikki erilaisia ja sen hyväksyminen on toisinaan hyvin vaikeaa hyväksyä. Kuitenkin tärkeämpää on, että emme luovuta vaan jatkamme matkaamme; pysymme motivoituneina ja ympäröimme itsemme ihmisillä, jotka nostavat meitä ylöspäin. Että jaamme rakkautta ja huolenpitoa ja ennen kaikkea empatiaa ympärillemme. Älä koskaan aliarvioi empatian voimaa ja sen merkitystä. Täällä on niin paljon hyvää piilotettuna maailmaan. Kun löydät sitä, ole kiitollinen siitä ja näytä se. Jaa positiviisuutta kärsimyksestä huolimatta, meillä kaikilla on omamme. Ole parempi esimerkki ja inspiroi niitä, jotka sitä tarvitsevat.

Lakkaa odottamasta, että tekemällä hyvää se palautuu luoksesi. Kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, että elät arvojesi mukaista elämää tasapainossa itsesi kanssa. Vain näin voit tuntea, että olet tehnyt parhaasi eikä sinulla ole mitään anteeksi pyydettävää; että olet valinnut ja tehnyt aina parhaasi mukaan. Voit olla ylpeä itsestäsi ihmisenä. Voit tuntea, että olet tehnyt kaiken tarvittavan ja lopussa tunnet rauhan. Koska, niin surkeaa kuin se onkin, et koskaan tiedä, milloin oman elämäsi loppu koputtaa ovella. Se on totuus, jota emme voi hallita. Parempi ymmärtää se ennemmin kuin myöhemmin.