What a week, and what a weekend. I am just saying! Picasso had his ear canal total removing surgery called TECABO surgery on Thursday. Not yet we know his total healing progress so this is not the post about surgery but about his recovery steps. The post about surgery itself with full recovery journey is coming up end of month, when this all should be over.

Picasso’s surgery started 7:30am on Thursday morning at Academical Animal Hospital in Helsinki. I am the person who never leave my babies alone when they are having surgery or any other reason to stay at hospital. I wait and wait, until the nurse comes to tell me everything went well. The estimated operation time was 3-5 hours, and we were still waiting at 2pm to hear anything. All those hours I was horrified to hear if there had happened some complications, and when the nurse finally called me, I jumped up like a rocket. I kept asking how was he, if everything went well, if there were some complications..? The nurse was quiet and then said: “everything went quite well”. Quite well? QUIT WELL? I was terrified. Then she kept talking and said there were no complications, but Picasso lost some body temperature quickly after surgery and they needed, and still need to heat his body up.

My little baby was wrapped in heating blanket, there was a big tube blowing some warm air inside it. He tried to climb in my arms when saw me, and nurse brought him in my arms with blowing blanket. I was so relieved he made the surgery that I just cried and kissed his little knob that was wrapped in bandage helmet.
________________________
Vitsi, mikä viikko! Sanonpa vaan. Picassolle tehtiin torstaina korvakäytävän poisto- ja täryontelon avarrusleikkaus, TECABO-leikkaus, Helsingin Yliopistollisessa Eläinsairaalassa. Itse leikkauksesta ja toipumisesta kirjoitan, kun on tassuteltu niin pitkälle, että voin kertoa miten homma kohdallamme todellisuudessa sujui. Nyt ollaan vasta palautumassa leikkauksesta ja aloiteltu toipumista. Leikkaus oli suuri ja riskikäs, tästäkin kirjoitan lisää loppukuusta.

Picasson leikkaus alkoi aamulla kahdeksalta. En koskaan jätä pikkuisiani sairaalaan yksin, ja jälleen lounaallelähtökehoituksista huolimatta odotin ja odotin, kunnes hoitaja tuli kertomaan, miten leikkaus oli sujunut. Arvioitu leikkausaika oli 3-5 tuntia. Meidät otettiin vastaan 7:30 ja vielä 14 aikaan odotimme uutisia leikkauksen kulusta. Hetken kuluttua hoitaja tulikin kertomaan, että leikkaus oli sujunut hyvin, mutta Picasso oli menettänyt lämpöä leikkauksen lopussa, ja häntä lämmiteltiin paraikaa.

Picasso oli kääritty pöhisevään peittoon. Peitossa oli putki, joka puhalsi lämpöä peiton sisään. Pojan nuppi oli kääritty pehmoiseen kypärään. Helpotuksen kyyneleet valuivat poskille, kun näin pikkukaverin ponnistelevan syliini peiton alta: kaikki oli tosiaankin mennyt hyvin.

We were most happy there were no complications and Picasso didn’t have to stay at intensive care unit night over. We still needed to stay near hospital until next day just in case. I had a horrible migraine and all over my body hurt so much when we were allowed to leave from hospital at 5pm. We needed to pick Picasso’s medicines from pharmacy and got him some fresh strawberries and lettuce to pamper him after surgery. After that we drove to hotel.

The night was worst, I write more about it when I make the post about surgery itself later this month. In the morning I felt like a zombie when took him to meet his surgeon and vet. They made him a check, cleaned him up and changed his bandage helmet. And I was also able to see the ear. The wound looked very good, there was no swelling or pain on the area at all. Picasso let touch it and change the bandage with no problems. After appointment we were finally able to go home.
________________________
Tunsin suurta onnellisuutta ja helpotusta siitä, että leikkauksessa ei ilmennyt komplikaatioita, eikä Picasson tarvinnut jäädä yöksi sairaalaan. Meidän tuli silti yöpyä lähistöllä kaiken varalta. Päässäni jyskytti armoton migreeni ja koko kehoani särki, kun pääsimme viimein viiden aikaan lähtemään sairaalasta. Tämän jälkeen haimme vielä Picasson lääkkeet apteekista, ja tuoreita mansikoita, poronlihaa ja salaattia illaksi – kaikkia Picasson herkkuja. Tämän jälkeen pääsimme viimein lähtemään hotellille.

Yö oli kammottava, kirjoitan tästä tarkemmin TECABO-leikkauksesta kertovan postauksen yhteydessä. Tunsin oloni ihan zombieksi, kun aamulla vein Picasson tapaamaan kirurgia ja eläinlääkäriä. He puhdistivat Picasson ja vaihtoivat siteet, ja pääsin myös näkemään haavan sidekypärän alla. Se oli siisti. Todella taitavasti leikattu, leikkausalueella ei ollut turvotusta, eikä edes mustelmaa. Leikkausalue ei myöskään aristanut, vaan Picasso antoi koskea siihen. Tämän jälkeen pääsimme viimein lähtemään kotiin.

Picasso had no appetite when we arrived home, and he right away fell asleep. He slept for four hours and luckily ate after that. He took his medicines nicely and I was hopeful night would be more calm than last one was, but unfortunately it wasn’t. He was very restless. He wanted to go sleep under the blanked on my tummy as always before and freaked out when couldn’t do that with his collar. He wanted to stay on my skin but I never was close enough him which made him feel scared, so after all he fell asleep on my face. I couldn’t breath but I didn’t care, what ever made him feel comfortable I was ready to that. He kept me awake until 5am, then started to cry and scream. So I got up and gave him his Tramadol portion. It made him be paranoid for one more hour but after that he finally fell asleep. I got some sleep by that, too, and slept till 11am. When I woke up, I was in a position that reminded me of acrobat. My whole body hurt. He ran after me when I got up from bed and I took him outside. And I got terrified when saw him poo: it was black!

Picasso is on strong medication, but the vet said not his medicines can color his poo. He has medicines that affects to viscera so internal bleeding is possible. It is also possible he has bit his tongue when has been in pain and has swallowed some blood. Just in case they wanted us stop using Rimadyl inflammatory drug right away and replace it with Tramadol 1-3 times in a day, and keep an eye on him; if he gets more tired or lost appetite, we should go emergency right away.
________________________
Kotona Picassolla ei ollut ruokahalua ja hän kömpi suoraan nukkumaan. Neljä tuntia myöhemmin poika heräsi ja oli onneksi nälkäinen. Lääkkeet meni hienosti ruoan kanssa ja uni tuli pian tämän jälkeen. Olin toiveikas, että yö menisi hyvin, mutta valitettavasti se ei vieläkään mennyt. Yö oli edellistä pahempi. Picasso sai hepuleita ja rääkyi kuin porsas, kun liikuin sentikin pois hänen iholtaan. Lopulta hän löysi paikan, jossa oli riittävän lähellä minua; naamallani. En voinut liikkua enkä hengittää, ja Picasso repi hiuksiani aina kun liikahti vähääkään. En välittänyt, kunhan hän nyt vain nukkuisi. Picasso nukkuikin pikku pätkissä viiteen asti, jonka jälkeen alkoi kipuili. Annoin hänelle annoksen Tramalia, jonka jälkeen hän harhaili tunnin, mutta rauhoittui sitten viimein nukkumaan. Heräsin yhdeltätoista asennosta, joka muistutti akrobaatin taidonnäytettä. Koko kehoani särki, tunsin oloni aivan hakatuksi. Nousin ylös ja Picasso juoksi perässä. Kävimme ulkona pissalla, ja sitten alkoikin taas kauhuilu: Picasson kakka oli pikimustaa!

Picasso on vahvalla kipulääkityksellä, mutta eläinlääkärin mukaan lääkkeet eivät voisi aiheuttaa mustaa ulostetta. Osa lääkkeistä on kuitenkin sisäelimiä kuormittavia, joten sisäinen verenvuoto voisi olla mahdollista. On myös mahdollista, että Picasso olisi purrut kieleensä kipuillessaan, ja niellyt verta. Varalta muutettiin kuitenkin lääkitystä, jätettiin Rimadyl pois, ja korvattiin kokonaan Tramalilla. Ohjeistuksena oli pitää Picassoa silmällä; jos vointi heikkenisi, olisi mentävä päivystykseen välittömästi.

We took baby Picasso outside with strollers to get some fresh air and say ‘hi’ for sheep. It was such a good idea, he loved it so much! He also made his second poo there and it looked much better! I was so relieved!! This baby has given me heart beating more than any HIIT exercises ever, I am just saying lol. Gosh, I love him so much!
________________________
Katsoin hyväksi viedä Picasson pienelle kävelylle rattailla, raitis ilma tekisi hyvää leikkauksen ja kovien lääkkeiden jälkeen. Se olikin hyvä ajatus, Picasso nautti suuresti, ja rentoutui silminnähden. Hän myös kakkasi, ja toinen kakka näytti paljon paremmalta. Huh, olin helpottunut. Tämä napero on aiheuttanut viime aikoina enemmän sydämentykytyksiä, kuin yksikään HIIT-treeni koskaan!

Picasso has done it great today, it’s late now and I am wishing tonight goes better than two last ones. I really hope! The surgery was major so recovery takes some time. Little baby is still doing so well, and I am most proud of him. Tomorrow we are able to take his bandage helmet off, the collar he needs to wear for 10 more days.
________________________
Picasson päivä meni hienosti, ja toivon, toivon todella, että tänä yönä saisimme kaikki viimein nukutuksi. Leikkaus oli iso, joten toipuminen ottaa aikaa. Pikkumies on taittanut toipumismatkaa reippaasti, ja hankaluuksista huolimatta olen tavattoman ylpeä hänestä. Kyllä tämä tästä! Huomenna saamme ottaa sidekypärän pois, ja tikkien poistoon on sitten aikaa enää 10 päivää.