As we know, we are living our last hours together with my most precious BenBen. The hardest decision was made on Friday when he started to vomit again a hard way. Still all weekend and Monday I staid nights awake, cried my face off and hesitate if I still should cancel the appointment on Wednesday. Because still at times he had better days, and he still had his appetite left. I needed to remind myself of vet’s words, all BenBen’s symptoms, dramatic weight loss out of control, the strong medication he was already on and still had some pain attacks at times.. The truth is that I was not ready, and it felt very uncomfortable idea I should do something like that when I don’t feel that I could do it. This is not my first time I need to say good bye for my kids, but after all I need to say this is most difficult one. Because BenBen is very different dog, he is most sensitive and has always needed some special care and support.

So once again I cried all night long, and felt totally helpless when got up without sleep to Tuesday morning, for today. I dried my tears and got ready to be happy for my little kids. As I all the time have kept saying, I still say: BenBen deserves happy mama, not any sadness. I have time to grieve later, not our little time together I am going to waste for melancholy.

BenBen looked so sweet under his new blanket he got from Laurie. When he finally woke up, I gave him his medication and fed him, and then we went to say hi for sheep as everyday. It always makes him so happy which make me very happy. He was tired but looked happy even if was not willing to get up from his strollers, so I let him rest all way long.

We were going back home when he suddenly got up and asked to get down from strollers. I helped him down, but he turned around and started to walk to the way we came from; totally wrong way. I ran after him and he ran to bushes. And fell down. I picked him up, and realized he had fainted. He didn’t react so I made sure his tongue was out and massaged his chest gentle while holding him in my arms, just like I did when my CJ got got epilepsy seizure. Soon he opened his eyes, but looked very tired and confused. I watered his face and mouth, and carried him home. He needed a bath because he had messed himself up with burdocks.
______________________
Kuten tiedämme, aika käy vähiin. Kuljemme viimeisiä tunteja yhdessä Benin kanssa. Raskas päätös tehtiin perjantaina, kun BenBen alkoi oksentaa rajusti. Siltikin koko viikonlopun ja maanantain pohdin, peruisinko sittenkin ajan keskiviikkona. Koska Benillä oli yhä ollut hyviä päiviä ja ruokahalu tallella. Minun piti muistuttaa itseäni eläinlääkärin sanoista ja kaikista Benin oireista lääkityksestä huolimatta. Koko ajan pahenevista oireista. Totuus on, että en tuntenut olevani valmis. Ja siksi pelkkä ajatuskin sai minut pois raiteilta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun joudun jättämään hyvästit, mutta kaikista hyvästeistä nämä ovat vaikeimmat. Koska BenBen on niin herkkä lapsi, hän on aina tarvinnut erityishuolenpitoa ja apua ihan arkisissakin asioissa.

Yö meni taas itkiessä ja tunsin oloni täysin toivottamaksi, kun nousin ilman unia ylös uuteen aamuun, tähän päivään. Kuivasin kyyneleeni ja valmistauduin tekemään Benin päivästä upean. Kuten olen sanonut, ja kuten yhä sanon: BenBen ei ansaitse surua, vaan iloisen äidin. Ehdin surra myöhemmin, en tahdo käyttää vähäistä aikaamme surumielisyyteen.

BenBen oli suloinen uuden huopansa alla ja heräili uuteen päivään kuin pikkuinen nalle. Hän oli väsynyt. Annoin aamulääkkeet ja pikkumies nautti aamiaisen sylissäni kuten joka aamu kuluneen kuukauden ajan. Sitten lähdimme moikkaamaan lampaita, lampaiden pällistely tekee Benin aina niin iloiseksi, mikä taas tekee minut iloiseksi. Ben ei ollut halukas nousemaan rattaista, mutta näytti onnelliselta köllötellessään kyydissä, joten annoin hänen nauttia koko matkan.

Kun palasimme kotiin, Ben nousi äkkiä ylös ja pyysi päästä alas rattaista. Autoin pojan maahan, ja hän lähti kipittämään väärään suuntaan. Juoksin hänen peräänsä, ja hän livahti puskaan. Ja kaatui. Poimin kuraisen nassikan syliini, mutta reaktiota ei tullut, hän oli tajuton. CJ:n kohtauksista oppineena tarkistin ensimmäisenä, että kieli oli ulkona ja aloin hieroa kevyesti rintaa. Ben avasi silmänsä nopeasti, mutta oli aivan tokkurassa. Kaadoin kasvoille ja suuhun pullosta vettä ja kannoin pojan kotiin. Ensimmäisenä mentiin pesulle, sillä pentu oli ihan takiaisten ja kuran peitossa.

We were planned to take boys to Naantali to seaside restaurant in the evening. After all BenBen was too weak to do that, so we decided to organize such a nice watermelon party for boys at home instead. BenBen loves watermelon, so I felt it would be very nice thing to him. Picasso had never tried watermelon before, so I thought it would be so much fun to make him own melon bowl, too.

Few tips for the best watermelon bowls:
1. Choose as green watermelon as possible to make sure it’s ripe for sure
2. The shell of ripe melon is not hard, when you cut it, it should split itself
3. Use ice-cream scoop to hollow out the melon
4. Take excessive fruit off and use it for example for smoothie
______________________
Olimme suunnitelleet vievämme pojat Naantaliin rantaravintolaan illalla, mutta BenBenin vointi oli sen verran heikko, että muutimme suunnitelmia. Ravintolan sijaan päätimme järjestää veljeksille vesimelonijuhlat kotona. BenBen rakastaa vesimelonia, joten ajattelin, että tämä olisi hänelle hurjan hauska juttu. Hauska asia tämä oli myös Picassolle, joka ei ollut koskaan aikaisemmin vesimelonia vielä maistanut.

Muutama vinkki vesimelonikulhoihin:
1. Valitse mahdollisimman vihreä vesimeloni varmistaaksesi makeus
2. Kypsän melonin kuori ei ole kova, leikatessa sen tulisi haljeta itsestään
3. Koverra meloni kulhoksi jäätelökauhalla
4. Ota ylimääräinen hedelmä talteen esimerkiksi smoothieta varten

Unfortunately BenBen didn’t eat so much, but he enjoyed a lot to watch his brother enjoying the melon like at Christmas table. We had such a wonderful moment outside all together.
______________________
Harmiksi Ben ei syönyt paljoa, mutta nautti suuresti yhteisestä tapahtumasta takapihalla.

Sadly my baby BenBen started to feel sick again when we got back inside again, he shivered and panted. After all he didn’t allow any foods at night anymore, not even ham. He was weak and very restless, he whined at didn’t find a way to feel comfortable anymore. Fortunately he calmed down in my arms in bed, and I stayed close to him until he finally fell as sleep.

After all this day showed me that tomorrow is the best timing for him before he goes worse and suffer. I am still not ready, but I love him and take my responsibility: I’ll be ready for him. I have promised him to take care of him, love him and never leave him no matter what. I am not leaving him, but I am finally letting him rest. It hurts, but there is no selfishness in love.

We are now going to bed, read the last bedtime story and fall asleep last time all together. My heart aches, my soul is screaming for pain, and my whole body feels like burning alive. I am counting hours like hostage and I wish this night would stay forever.
______________________
BenBen tuli huonovointiseksi palattuamme takaisin sisälle, hän tärisi ja läähätti, eikä löytänyt keinoa rauhoittua. Ruokaa hän ei enää huolinut, ei edes kinkkua. Ben oli rauhaton ja vinkui kuin porsaanpentu. Viimein sain hänet rauhoittumaan kainalooni sängyllä. Siinä me köllötimme, halasin pikkuruiseksi muuttunutta pientä esi-isääni, ja toivoin, että tämä kaikki olisi vain pahaa unta.

Tämä päivä näytti, että ajankohta on oikein mahdollinen Benille. Tästä ei ole tie kuin isommin alaspäin, ja sitä tietä me emme tahdo hänen kokevan. En ole valmis, mutta kannan vastuuni koiravanhempana: olen valmis hänelle. Meidän rakkautemme ei itsekkyyttä tunne.

Käymme nyt nukkumaan viimeisen kerran kaikki yhdessä, luemme viimeisen iltasadun, kuuntelen viimeisen kerran Benin unista tuhinaa korvani juuressa. Elämä muuttuu, eikä se tunnu hyvältä. Sattuu. Sydäntä särkee ja sielu kiljuu kivusta. Lasken tunteja kuin panttivanki, ja toivon, että tämä yö ei päättyisi koskaan.