Mihin meillä ihmisillä on aina niin hirveä kiire? Havahduin viime viikolla sängyssä omaan ajatukseeni, joka vavisutteli minut hereille ihanan utuisesta unenomaisesta nukahtamishetkestä: “ihanaa, kohta on jo perjantai.”   Se sai minut avaamaan silmäni ja äkkiä tajuamaan oman kuolevaisuuteni. Hassua, mutta niin sinä kävi. Kuin salama kirkkaalta taivaalta se tuli ja iski tajuntaani ja valaisi mieleni niin kirkkaaksi, että unet karisivat silmistä hetkessä. Mihin meillä on niin kamala kiire? Miksi me kiirehdimme eteen päin ja toivoisimme ajan kuluvan yhä nopeammin ja nopeammin? 

Olen tehnyt tiedostamatta näin varmasti läpi elämäni: kiirehtinyt kohti viikonloppua sillä viikonloppu on niin ihanaa aikaa! Mutta.. niinhän ovat loppujen lopuksi arkiset hetketkin. Ymmärrän sen nyt kun asiaa ajattelen. En vain ole pysähtynyt nauttimaan niistä hetkistä siksi, että ne ovat osa arkea. Mutta.. voisiko arkikin olla hieman juhlaa? Kyllä se voi.

Olen kuullut monien vanhusten sanovan, toivovan, että kunpa he olisivat ymmärtäneet elää rauhassa ja kiirehtimättä. Tähän peilaten ajattelin itsekseni, että miksi sinne hautaan on niin kova kiire? Sillä sitähän se loppujen lopuksi on. Me teemme matkaamme täällä elämässä kohti kuolemaa. Se on väistämätön fakta. Ja tämä puolestaan sai minut miettimään entistäkin tarkemmin sitä, miten itse elän ja miten aikani käytän. Elämäntapani ovat hyvät ja terveet, mutta riittääkö se todellisuudessa siihen, mitä tavoittelen. Mitä minä loppujen lopuksi tavoittelen? Mitä sinä tavoittelet?






































Jokainen meistä varmasti etsii tavallaan onnea. Meille jokaiselle onni ja onnellisuus tulevat kuitekin eri lähteistä. Minulle onnea ovat elämän pienet asiat joita mahtuu paljon myös arkeeni. En vain ole pysähtynyt nauttimaan niistä, sillä ne ovat osa arkea. Mutta hetkinen, nehän ovat juuri niitä asioita, joihin keskittymällä voisin nostaa omaa onnellisuustasoani entisestään. Olenkin tehnyt pieniä muutoksia elämässäni ja huomannut niiden myötä arjen sujuvan ihan eri tavalla kuin ennen: nautinnollisemmin. Olen esimerkiksi alkanut käymään viikolla ulkona, joko ulkona syömässä tai illalla leffassa. Vaikka töiden jälkeen onkin usein väsynyt olo, niin olen huomannut, että valinta on ollut kannattava. Valitsen päiväksi sellaisen, kun kalenteri ei ole buukattu täyteen tapaamisia. Toisena asiana on herkuttelu, elämän yksi ihanista nautinnoista. Aiemmin ajoitin herkkupäiväni viikonloppuun, nyt olen vaihtanut yhden herkkupäivän paikkaa keskiviikkoon. Keskellä viikkoa tällaisen luksuksen kokeminen jakaa ja tasapainottaa viikkoa ihanasti! Kannattaa kokeilla!

Pienillä nikseillä, kuten super hyvällä aamiaisella saa myös hemmoteltua itseään arkenakin. Ruoanhan voi vaikka aina tehdä edellisenä iltana jääkaappiin. Kun menee hyvissä ajoin nukkumaan niin jaksaa myös herätä tovin aikaisemmin, jotta ehtii nauttia aamiaisen kaikessa rauhassa. Kiireettömät aamut, jotka kuuluvat viikonloppuun voivat siis nyt olla myös arkeani – kuinka ihanaa!

Kun elämä voittaa sen tuntee! Sen todella tuntee. Sen tuntee kehossa ja sen tuntee mielessä. Asioita on hyvä välillä mutustella ja laittaa itsensä sitten toimimaan ja kokeilemaan uusia juttuja. Laitahan sinäkin pyörät pyörimään ensin oman pääsi sisällä ja sitten konkreettisesti teoissa ja valinnoissasi. Mikä nostaa juuri sinun onnellisuusastettasi? 

Ja kyllä vain, huomenna on jo perjantai, mutta eiköhän ennen sitä vielä kuitenkin nautittaisi tästä torstai-illasta.. <3

PUS!

<3 LOLA