Rakkaus. Sanana pieni mutta merkityksenä sitäkin suurempi. 
Mitä rakkaus sinulle merkitsee? Onko se hellyyttä ja huolenpitoa? Onko se huomionosoituksia ja pieniä tekoja? Vai onko se sitä, että toinen saa sinut hymyilemään, nauramaan ja tuntemaan että olet elossa? Niin hyvässä kuin pahassa – eli nostaa tunteet pintaan myös riidellessä.

Rakkautta on niin monenlaista. Meistä jokainen rakastaa tavallaan. Minä en päästä herkästi lähelleni ja nyt jälkikäteen suhteitani puidessani huomaan, että tunne, jota olen ennen voinut kuvailla rakkaudeksi, onkin ollut hyvin toisenlaista välittämistä kuin mitä rakkaus minulle todellisuudessa merkitsee. Rakkaus on minulle sitä, että voin olla täysillä oma itseni toisen seurassa. Sitä, että minua kunnioitetaan sekä ihmisenä, naisena, että kumppanina. Sitä, että kanssani sekä riidellään että sovitaan. Sitä, että osataan pyytää anteeksi ja kiittää. Rakkaus on iloa, naurua ja korkealle nousevaa hyvää oloa. Rakkaus ei vaadia rahaa eikä suuria tekoja; rakkaus on pieniä juttuja, joista yhdessä kokemalla tulee suuria hetkiä. 

Rakkaudessa täytyy myös olla yhteisiä asioita, mutta omaa aikaakin pitää saada; täytyy olla niitä omia juttuja. Ulkoilu on ihanaa seurassa ja oman kumppanin mukaan saaminen kävelylle on mitä upein asia. Salille suuntaan mieluiten yksin, oman mieleni kanssa.

Parisuhteessa toista ei tulisi yrittää muuttaa, mutta silti on tärkeää, että toinen osaisi mukautua ja taivuttaa omia periaatteitaan, jotta yhteinen sävel löytyisi. Puhuminen on kaiken perusta. 

Olen sitä mieltä, että todellinen rakkaus voimistuu vanhetessaan. Se jos mikä, on hassu ja kutkuttava tunne. Joskus ihminen, jonka kanssa olet nähnyt niin möröt kuin unelmatkin, juurtuu sydämeen niin voimakkaasti, että siitä pitää alitajuisesti kiinni koko sielullaan ja sydämellään. Sitä on minulle rakkaus.

Meille kaikille rakkaus on eri asioita. Yleensä yksi yhdistävä tekijä meistä kaikista kuitenkin löytyy – rakkaus saa meidät hymyilemään erityisellä tavalla. <3
Ihanaa lauantaita! 
PUS,
Lola