Home feels so quiet and empty. My little clumsy BenBen always filled the home with most weird voices. Let me give you an example: he was eating, turned to look around, stepped on his own plate, slipped, the plate made a voice which made him frightened, and by that he ran for his life just like someone just tried to kidnap him. And as clumsy as he was, he didn’t actually ran away but in place, which made a very loud voices. The same issue he had with everything; with laptop wire, with carpets, with his toys, even with his own legs. My silly boy, gosh I miss him.
________________________
Koti tuntuu niin tyhjältä ja hiljaiselta. Pieni kömpelö Ben täytti kodin aina mitä kummallisimmilla äänillä. Hän saattoi esimerkiksi olla syömässä, pyörähtää ympäri, astua omaan ruokakuppiinsa, liukastua, säikähtää kupista lähtevää ääntä ja pinkoa pakoon henkensä edestä kuin luullen, että joku aikoi kidnapata hänet. Ja koska hän oli kömpelö, hän ei päässyt liikkeelle, vaan suti paikoillaan, mistä lähti aikamoinen ääni. Sama ongelma hänellä oli mattojen, tietokoneen laturin, lelujen ja jopa hänen omien jalkojensa kanssa. Pikkuinen höpsö Ben, ikävä on niin kova.

At night he snored and sweated like a mini pig. Always he stayed on my skin, mostly in my arm and put his nose in my armpit. If I moved or turned around, he followed me like a baby chicken. After all I didn’t move at night anymore for making sure he got the best rest. Last year he started to have sleep apnea and also doing sleepwalking. And by that I started to keep an eye on him all night long for avoiding accidents and making sure he was breathing. We covered the floor around the bed with pillows for making sure he didn’t hurt himself if fell down. Twice he did, and not even woke up. when this happened.

When my Chicken Little passed away, I couldn’t sleep because now I had no one to be worried about. Suddenly everything turned to be normal and I understood how abnormal everything had been. I haven’t noticed it, because it all changed so slowly and the change was permanent, it didn’t get better but always worse. Now I saw how tired I was, how tensed I was, and probably found out a reason for my horrible migraines. This is what the neurologist tells me when I get a new appointment, I needed to cancel the one I had, because it was on last week and I didn’t want to miss even a minute with my baba BenBen.

Well, as I said, home feel so quiet and empty. After all I felt it was better to take a little break over the weekend and leave home for few days. I packed my bags and my little mini pirate Picasso, and drove to Helsinki. From there we continued to Central Finland to meet Picasso’s great grandparents first time.
________________________
Ben kuorsasi öisin ja hikoili kuin pieni possu. Ja liimautui aina kiinni ihooni. Jos liikuin tai käännyin, hän seurasi perässä kuin kananpoika. Lopulta en enää liikkunut, jotta Ben saisi nukuttua paremmin. Viime vuonna alkoi uniapnea ja unissakävely, tämän myötä aloin pitää häntä silmällä ja nukkua toinen silmä auki välttääkseni tapaturmat ja varmistaakseni, että hän hengitti. Vuorasimme sängyn ympäryksen tyynyillä siltä varalta, että Ben muksahtaisi alas. Näin kävikin kahdesti, kun reaktionopeuteni ei riittänyt. Kummallakaan kerralla Ben ei herännyt tippuessaan, eikä satuttanut itseään.

Kun Pikku Kanaseni nukkui pois, en pystynyt nukkumaan, sillä enää ei ollut ketään josta huolehtia. Yhtäkkiä kaikki muuttui normaaliksi ja huomasin, miten epänormaalia kaikki oli ollut. En ollut huomannut sitä, sillä muutokset olivat tapahtuneet hitaasti ja ne olivat muodostuneet pysyviksi, hitaasti paheneviksi ongelmiksi. Nyt huomasin kuinka väsynyt olin ja kuinka jumiin kehoni oli mennyt.

Kuten sanoin, koti tuntuu tyhjältä ja hiljaiselta. Lopulta tuntui paremmalta jättää koti viikonlopuksi ja suunnata toisiin maisemiin rauhoittumaan. Pakkasin laukut ja pikku-Picasson ja suuntasimme ensin Helsinkiin ja sieltä Keski-Suomeen isovanhempieni luo.

We had a nice traveling with Pica. First time he learned to travel in his traveling bed without BenBen. They used to sleep in the bed together so it was very weird and scary for my little kid now. But very quickly he learned and got some rest, enjoyed some snacks and after all stole a lettuce from shopping bag. Once he asked to go to pee so I stopped at bus stop and took him outside.

We arrived to Central Finland late, I had a migraine again so we went to bed early. Grandma asked us to sleep in her bedroom and she sang us to sleep. That night I slept very well despite all the sadness and missing.

Next morning we took grandma to food shopping. She wanted to take Picasso to market even if it’s not allowed in Finland, here you can’t take animals to market. But she so desperately wanted to, so I let her to. Picasso stayed in his strollers and grandma talked and sang to him like for a little baby. It was so cute. She wanted to pamper PicaPica with fresh berries and got him blueberries, strawberries and raspberries, all his favorites. And no, no one kicked us out from market.

In the evening we went to grandpa’s pier to have sauna bath and swim. Grandma packed all berries with her for Picasso and fed him all evening.
________________________
Nautimme matkustamisesta. Alku oli Picassolle hankala, sillä hän opetteli matkustamaan autossa ensimmäistä kertaa ilman isoveljeä. Matkustuspeti tuntui tyhjältä, ja hän haki paikkaansa hetken ennen kuin rauhoittui. Lopulta hän kävi nukkumaan, heräsi välillä nakertamaan välipaloja ja varastipa vielä salaatinkin ostoskassista. Matkan loppupuolella pikkumies pyysi päästä ulos ja pysähdyimme bussipysäkille pissatauolle.

Saavuimme Keski-Suomeen myöhään, joten kömmimme melkein samantien nukkumaan. Mummin lauluun oli maailman paras nukahtaa, ja tuona yönä nukuin todella hyvin huolimatta hurjasta surusta ja ikävästä.

Seuraavana aamuna veimme mummin ruokaostoksille ja hän halusi hemmotella Picassoa tuoreilla marjoilla, kaikilla Picasson lemppareilla. Mukaan tarttui mustikoita, vadelmia ja mansikoita.

Illalla menimme vaarin laiturille rantaan uimaan ja saunomaan. Mummi pakkasi mukaan Picasson marjat, ja hemmotteli niillä pikku-ukkoa koko illan.

It was hottest day at least for 175 years they say. And oh, we enjoyed!

This place is most beautiful, and my soul, mind and body really, finally relaxed there. It was most wonderful to feel my grandparents around and have discussions face to face instead phone. My grandpa is deaf but he has a hearing machine so we can talk when he uses it. It’s wonderful. He is also half blind which has taught him a lot about life and gratitude. After all he does a lot everyday for keeping his mind and body in a good shape.

Picasso enjoyed very much which added my enjoyment. We didn’t cry there at all, we kept focus on happy memories only. A year ago we sat on the pier with BenBen, now it was Picasso enjoying his life there with me. I have no words to tell how blessed and thankful I feel for having him with me now. I couldn’t handle this sorrow without him.
________________________
Tämä paikka on niin kaunis ja niin rauhallinen. Mieleni, sieluni ja kehoni rauhoittui. Tuntui hyvältä tuntea isovanhemmat ympärillä, ja keskustella taas vuoden jälkeen kasvotusten puhelimen sijaan.

Picasso nautti, mikä lisäsi omaa nautintoani. Emme itkeneet, pidimme fokuksen hyvissä muistoissa. Vuosi sitten BenBen istui laiturilla kanssani, nyt Picasso jakoi elämää kanssani. Ei ole sanoja kertomaan, kuinka kiitollinen olen siitä, että minulla on Pica. Tästä surusta en menisi yli ilman häntä.

After sauna grandpa took us to the lake with rowing boat. It was wonderful. I mostly love old rowing boats, especially them my grandpa haves because they are all his self-made ones. Just like this. The lake was calm and bright, and it calmed me down, too. It was Picasso’s first time on lake and he enjoyed. It was all the ways wonderful evening.

Once again I fell asleep for grandma’s singing at 9:30pm, and I slept well all night long. Next day we drove home and felt we can handle its silence better than few days ago. Step by steps, hand in paw, we will make it together.
________________________
Saunan jälkeen vaari vei meidät soutelemaan järvelle. Se oli maailman ihaninta. Rakastan soutuveneitä, etenkin vaarin veneitä, sillä ne ovat kaikki itsetehtyjä. Järvi oli tyyni, ja rauhoitti mieleni täysin. Siinä oli hyvä. Se oli Picasson ensimmäinen kerta järvellä ja hän nautti täysin rinnoin. Kaikella tapaa ilta oli ihastuttava.

Jälleen nukahdin mummin lauluun puoli kymmeneltä ja nukuin koko yön. Seuraavana aamuna ajoimme kotiin ja tunsin, että jaksoin kantaa kodin hiljaisuuden ja tyhjyyden hivenen paremmin kuin muutama päivä sitten. Askel askeleelta, tassu kädessä, kuljemme tämän läpi yhdessä.