Rakastan ulkoilua ja meren rannalla tunnen herääväni eloon kerta toisensa jälkeen. Oli syksy tai talvi, kesä tai kevät; satoi vettä tai paistoi. Vesi on minulle rauhoittava elementti, samalla se on pelottava. Suomen vesissä minä en ui, mutta meressä tunnen oloni turvalliseksi – hassua, päinvastoinhan sen luulisi menevän. 🙂


Viro on kaunis maa. Luonto on vehreää ja rannat ovat kauniita. Ilma tuntuu hyvältä hengittää. Käyn Virossa todella paljon. Vähintään joka toinen kuukausi sinne tulee suunnattua ja kesäisin vietän siellä pitkiäkin aikoja. Nyt kevät oli jo ihanasti lähtenyt käyntiin Tallinnassa sekä Viimsissä, vain hetken ajomatkan päässä Vanhasta Kaupungista. Olemme aina liikkeellä omalla autolla, jotta pääsemme menemään ja tulemaan juuri niin kuin itse tahdomme. Lisäksi laivamatka sujuu stressittömämmin kun jää ihmispaljoudessa jonottaminen kokonaan pois. 

Rannalla on hyvä rauhoittua. Tällä viimeisimmällä reissullamme Pääsiäisen jälkeen kävimme rannalla kävelemässä ja taapersimme reilut 15 kilometriä kauniina tiistai-päivänä. Lämmintä oli 14 astetta, sellaisia lukemia ei ole vielä Suomessa nähty. Kevät on Virossa aina vähän edellä. Talvi ei kuitenkaan ole leudompi vaikka niin voisi luulla, se on hyytävä ja pakkanen tuntuu kammottavan kylmältä. 



Lenkin välissä on hyvä pysähtyä venyttelemään lihaksia ja rauhoittumaan. Tuulen humina ja aallot rauhoittavat ja pitkän lenkin jälkeen olo voi olla hyvinkin seesteinen. 



Joutsenet ovat Virossa hämmästyttävän kesyjä ja kävely rannalla niiden kanssa on jotain ällistyttävän upeaa. Vietimme hyvän tovin noiden suurien, lumoavan kauniiden lintujen kanssa kävellen rantaviivaa pitkin ja nautimme siitä, kun joutsenet taapersivat isoilla räpylöillään vierellämme. 

Kesällä suuntaamme Viroon seuraavan kerran, ainakin kahdesti ennen sykysä ja vähän pidemmälle lomalle. Talvella en juuri Viroon kaipaa, juurikin kovan pakkasen ja viiman takia, mutta Joulun vietän mielelläni siellä (inhoan Suomen Jouluhälinää, -ruuhkaa ja -stressiä!). Loppusyksystä lähdemme etelään. Jonnekin lämpimään, jossa voin loikoilla koko päivän rannalla ja juoda pillillä ananasmehua ananaksen puolikkaasta. NAM! Ja OIH! Pelkkä ajatuskin tuntuu jo niin hyvältä ja lämpöiseltä!

Ensi viikolla uppoudun Mondon maailmaan ja aloitan jo haaveilun ja reissun suunnittelun. 🙂 <3

Sitä ennen aion relata vielä monta kertaa rannalla. Suuntaa säkin sinne hakemaan energiaa ja rentoutta. 


Pus,

Lola