Olen viimein palannut kotiin – IHANAA! Ihanaa, vaikka Lontoo olikin kertakaikkisen upea. En sano, että olen tullut vanhaksi, mutta kuitenkin sen verran käppänäksi, että mieluummin käperryn kotisohvalle vesisateella kuin huidon taksia Lontoon sateisen taivaan alla. Olen mukavuudenhaluinen, ei siinä muuta. No on siinä vähän muutakin, mulle tuli nimittäin koti-ikävä. Jo toisena päivänä kaipasin omaa sänkyä ja omia rutiineja: ihanaa salia lähellä kotiovea ja alakerran kahvilaa ja sen ihania pullantuoksuisia tätejä. Kaipasin pikkuisia koiriani ja suomalaista, puhdasta vettä ja ruokaa! Vaikka täytyy kyllä sanoa, että Lontoossa nautiskelemani naudanliha oli huomattavan paljon laadukkaampaa kuin mitä olen Suomessa koskaan syönyt. Tosin, syömämme nauta oli peräisin suoraan luomutilalta, joten se ehkä selittää asian. Markettien lihaa en maistanut. Olin kyllä aikeissa ostaa kananrintaa, mutta kääntäessäni kanarasian ympäri ja huomatessani, että energiasisältö oli huomattavan kummallinen jätin paketin hyllyyn. Tuotteeseen oli tungettu kaikki mahdollinen törky: sokeri, maissijauho, vehnägluteeni ja hirveä määrä suolaa. Tuolla kyseisellä hetkellä kaipasin Kariniemen puhdasta kananrintaa ja kotimaista paprikaa! Meillä tällaisen ravintosisällön saattaa löytää Lauantaimakkarasta, mutta ei hyvänen aika sentään kananrinnasta! Lisäksi tämänkin “lihan” kilohinta oli aivan käsittämättömän 19£.

Ystäväni haki minut lentokentältä viime viikon perjantaina, ajoimme kentältä suoraan Cityyn Restaurant Gauchoon. Alkupalaksi söimme simpukoita ja salaattia ja pääruoaksi valitsimme 500g naudan sisäfilettä raakana. Ateria oli täydellinen, siis todella hyvää.













Nukuin Lontoossa super hyvin. Aamulla heräsin superpirteänä klo 11.30. Jotenkin olin väsynyt aikaerosta vaikka sitä olikin vain 2 tuntia.

Sinä päivänä kävimme Tower Of Londonissa ja pääsin kokemaan kaiken London Bridgestä Kruununjalokiviin. Päivällisen nautimme Jamie Oliverin Barbecoa -ravintolassa. Sisäfile oli sielläkin aivan upeaa, kypsyys täydellinen ja mauissa häilyi kevyt savunmaku. Lisukkeena nautin höyrytettyä parsakaalia ja ruokajuomana vettä.

Illalla kävimme teatterissa kokemassa Wickedin! Tunsin itseni 5-vuotiaaksi istuessani ihmisjoukon seassa teatterin punaisilla samettipenkeillä ja tuijottaessani lavalle, jossa kaikki oli satumaisen upeaa! Mä niin tykkäsin!!

Seuraava aamu alkoi taas ihanalla aamiaisella, sitten pikameikki ja auton kyytiin. Ajoimme keskustaan. Ystäväni oli järjestänyt minulle todella ihanan yllätyksen! Kävelimme ostoskeskukseen, jossa pysähdyimme pienen kahvilan eteen. Minulla ei mennyt kauan tajuta, että kahvilan nimi oli LOLA´S CUPCAKES!! Sain lahjaksi Lola´s Cupcakes -reseptikirjan, ison peltirasian, jossa oli kahvilan suloinen logo ja lisäksi ostimme 3 erilaista kuppikakkua.


Muffinssit näyttivät supersöpöiltä ja olisin halunnut antaa nimen niille kaikille. En osannut valita mitä haluaisin, joten annoin ystäväni valita kaksi ja minä itse valitsin mustikka-vaniljamuffinssin. 

Ja nyt se tärkein asia: maku. Minulla on siihen vastaukseksi vain yksi sana, sillä sen enempää se ei vaadi, eikä sen puoleen ansaitsekaan: pettymys. En ole eläissäni maistanut näin pahaa kuppikakkua. Pohja oli kuiva, se oli kuin kuivunutta savea suussa. Ja kuorrute; YÖK! Se sopii englantilaiseen suuhun, koska ystäväni rakasti sitä, mutta minun suuhuni tuo voista ja tomusokerista vatkattu topping ei sopinut yhtään. Hyi kammotus! Mutta myös ystäväni inhosi pohjaa, joten yhteistuumin päätimme, että kokemus oli huono. 

Samana päivänä nautimme vielä London Eyesta ja muut tärkeät nähtävyydet kuten Westminster Abbey, Big Ben, kaikki punaiset bussit ja puhelinkopit.


Huomasin, että Lontoossa ihmiset nojaavat paljon nopeisiin välipaloihin, pikaruokaan ja “muka terveelliseen” safkaan, jota saa helposti marketeista. Tunnettujen heppujen nimiä, kuten Jamie Oliver, kantavat voileivät tuntuvat jotenkin muuttavan ruoan laadun paremmaksi ja terveelliseksi. Onneksi olin pakannut mukaan omat kotimaiset protskut ja välipalavalmisteet.

Kun kuljin päivän pikaruoan tuoksuisessa kaupungissa mietin, mitä elämä olisi jos olisin syntynyt tähän kaupunkiin? Lontoo on todella kallis. 12 kananmunaa maksoi marketissa noin 5 puntaa. Se on 7.35€, herrä isä! Meillä 15kpl maksaa alle 3€. Terveellisesti syöminen tuossa maassa on ihan käsittämättömän kallista. Minä keitän munia yli 100 viikossa! Jos nopeasti laskisin miten kalliiksi elämäni tuossa hiilareiden ja piilorasvan luvatussa maassa tulisi, saisin paiskia töitä vielä enemmän kuin nyt, ja nytkin olen koko ajan töissä. Sen lisäksi muuhun kuin terveellisesti syömiseen ei sitten jäisikään rahaa. Sain myös kuulla mitä esimerkiksi asunnot Lontoossa maksavat, lisäksi muut kulut kuten sähkö, vesi ja auton ylläpitäminen on ihan jäätävän hintaista lystiä.

Viimeisen päivän päätteeksi suuntasimme ihastuttavaan ravintolaan Sushi Sambaan. Ennen illallista nautimme drinkit sekä upeista näkymistä 38 kerroksessa. 

Tilasin naudan sisäfilettä kuumilla kivillä valmistettuna sekä grillattua munakoisoa. Koska ystäväni on tunnettu asiakas kyseisessä ravintolassa tahtoi kokki tarjoilla meille erikoiset alkupalat, jotka oli valmistettu raa’asta tonnikalafileestä. Ai että se oli namia! Sushi Sambassa nautin todellakin palan taivasta.

Seuraavana aamuna oli paluu Suomeen. Lentoni oli tunnin myöhässä, mutta onneksi mukana oli eväitä, joten nälkä ei päässyt yllättämään.

Reissu oli ihana, uskokaa tai älkää. 🙂

<3 Lola