Tämä viikko on ollut yksi elämäni raskaimmista viikoista. Olen käynyt henkistä taistelua itseni, omien arvojeni sekä minuuteni kanssa. Kuka minä olen ja miten minä elän? Mitä minä haluan tulevaisuudelta ja vienkö elämääni nyt aktiivisesti siihen suuntaan? Samaan aikaan oli aika tarkastella omaa menneisyyttä: millaisia valinta olen tehnyt?  Millaisia valintoja olen saanut katua ja miten valintani ovat vaikuttaneet kanssaeläjiini?

Haluan aina kehittää itseäni sekä ihmisenä, kumppanina että työntekijänä ja ystävänä. Otan mielelläni palautteen vastaan, kunhan se on rakentavaa: palautteen antaminen loukatakseen tai nujertaakseen toisen itsetuntoa on asia, jota minä en voi ymmärtää. Koen asian samalla tapaa, kun annan itse palautetta toisille, oli kyse sitten työelämästä, parisuhteesta tai ystävyyssuhteista. Kultainen keskitie moneen asiaan löytyy usein vanhasta sanonnasta: kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Tällä tapaa minä elän ja koen onnellisuuteni monella tapaa juontavan juurensa tästä ajatusmallista.

Palautteen vastaanottaminen ei ole aina helppoa ja selityksiä ja perusteluita omaan käytökseen löytyy aina. Jos jonkin moista. Niin kauan kun pysytään totuudessa, ollaan oikeilla vesillä. Älä siis lähde perustelemaan tekojasi tai käytöstäsi jollain sellaisella, mikä ei pidä paikkaansa. Välillä onkin siis ihan oikeasti syytä mennä itseensä ja miettiä, mikä saa minut käyttäytymään tietyllä tavalla. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa pitäisi yrittää tulla toimeen. Jos ei yrittämisestä huolimatta tule, on syytä tehdä toisenlaisia ratkaisuja: kahden ihmisen välillä on kuitenkin aina kaksi osapuolta.

Olen reilu, mutta järjestelmällinen. Tykkään pitää asiat järjestyksessä ja olen tottunut hoitamaan tietyt asiat tietyllä tavalla. Jos joku huomauttaa, tai antaa minulle palautetta tavoistani, kuuntelen, ja tarvittaessa pyrin muuttamaan toimintani oikeanlaiseksi. Ensin on kuitenkin selvitettävä itsensä kanssa, miksi asiat ovat menneet vikaan ja mikä on oikea tapa korjata ne.

Miten otan vastaan palautetta?


On hyvä tapa osata ottaa palaute vastaan sen sijaan, että haistattaa pitkät palautetta saadessaan. Yhtä tärkeää on myös uskaltaa antaa palautetta: jos emme tiedä mikä mättää, emme voi muuttaa toimintaamme. Tiedän ihmisiä, jotka ovat ottanet lopputilin inhottavan työkaverin takia, ilman, että koskaan edes mainitsi asiasta kyseiselle henkilölle tai esimiehelleen. Epävarmuuteen on monia syitä, mutta itse pyrin aina muistamaan, että huonosti käyttäytyvällä henkilöllä on yhtä suuri oikeus ja velvollisuus tietää asiasta kuin minulla sanoa siitä.

Palautteen vastaanottamista on kahdenlaista: hyvää ja huonoa. Hyvä palautteen vastaanottaja kuuntelee ja pyrkii ymmärtämään palautteen antajaa sekä syitä sen antamiselle. Hän pohtii omaa käyttäytymistään ja toimintaansa sekä tarvittaessa osaa kyseenalaistaa palautteen aiheellisuuden.



Huonoa palautteen vastaanottamista on riidan haastaminen, väittely sekä loukkaaminen. Ihminen, joka ei osaa ottaa palautetta vastaan, kieltää usein omat virheensä ja toimintansa, sekä sortuu helposti valehtelemaan puolustaessaan itseään. Huonoksi palautteen vastaanottamiseksi kutsun myös kaiken palautteen vastaanottamista, sitä enempää kyseenalaistamatta. Usein tähän liittyy huono itsetunto, eli palautteen vastaanottaminen muuttuu palautteen itseensä ottamiseksi. Uskalla siis olla eri mieltä, jos palaute ei tunnu aiheelliselta.

Haastava, haastava palaute


Myös palautteen antaminen on taitolaji. Usein sekä palautteen antaminen että sen saaminen koetaan ikäväksi, negatiiviseksi asiaksi, mutta sen voisi ajatella myös panostuksena tulevaisuuteen. Kuten sanoin, jos emme tiedä, emme voi muuttua.


Miten annan rakentavaa palautetta?


Palautetta antaessa on hyvä pysyä olennaisissa asioissa. Työpaikalla se on melkolailla ilmiselvää, mutta sama olisi hyvä pitää mielessä myös parisuhteessa ja ystävyydessä. Toisen syyttäminen, haukkuminen tai muutoin loukkaaminen on täysin turhaa, eikä se johda mihinkään – ei ainakaan parempaan lopputulokseen.

Rakentavan palautteen antaminen ei ole vaikeaa, sillä meissä jokaisessa on myös hyviä puolia. Aloita siis niistä. Pidä palaute ryhdikkäänä ja jaota sen antaminen kolmeen osaan: ensin hyvä palaute, sitten huono ja viimeisenä; päätä palaute positiivisesti.



Jos niitä hyviä puolia ei ole kuitenkaan ollut esillä lainkaan, on hyvä sekin sanoa – rakentava palaute on myös rehellistä. Tällöin onkin hyvä jutella asiasta kolmannen osapuolen kanssa ja puida asiaa ennen palautteen antamista. Aina asioita ei myöskään itse näe selkeästi, joten on vain reilua kysyä mielipidettä ja neuvoa joltain toiselta, asiaan kuulumattomalta henkilöltä. Se, että otat asian tosissasi syyttelemättä ja loukkaamatta, antaa myös hyvän kuvan sinusta ja toiminnastasi.

Palautteen antaminen itselle


Silloin tällöin on hyvä pysähtyä antamaan palautetta myös itselleen: myös sitä positiivista! Löydä itsestäsi ylpeyden aiheet ja panosta heikkojen kohtien korjaamiseen! 🙂 



Ihanaa viikonloppua! <3

Pus, 

LOLA