Pöö! Nyt on todellakin ihan Pöö-olo. Olen nimittäin kärsinyt pitkään jatkuneesta unettomuudesta ja käväissyt jo lääkärin vastaanotollakin asian tiimoilta. Unettomuuteni alkoi muutama viikko sen jälkeen, kun tiedostin olevani todella stressaantunut. Töissä oli kamala kiire ja henkilökohtainen elämä tuntui juoksevan sata metriä edelläni enkä tahtonut pysyä perässä. Oli pakko hidastaa ja loma tulikin hyvään saumaan. Lomalla relasin ja nukuin, mutta palattuani takaisin homma käynnistyi taas: minä valvon.


En ole edes väsynyt, en haukottele eikä tunnu siltä etten jaksaisi pysyä hereillä. Huomaan sen kuitenkin olossani; olen kiukkuinen ja syke nousee korkealle pelkästä portaiden noususta. Siivosin työpöytäni tyhjäksi kun lähdin, mutta töissä sattuneet myllerrykset lomani aikana varmistivat, että sain palata työn touhuun todenteolla jo heti sinä iltana, kun palasin takaisin Suomen puolelle.

Viime yönä leivoin. En saanut itseäni rentoutumaan enkä rauhoittumaan en sitten millään. Niinpä tartuin vatkaimeen ja jauhopussiin ja aloin käännellä ja väännellä kakkuja. Syntyi porkkanakakkua ja kinuskikakkua. En tiedä mihin kakkujen kanssa joudun, mutta oloni rauhoittui. Kahdelta kömmin viimein sänkyyn ja heräsin puoli neljä. Olin pirteä kuin peipponen enkä saanut enää unen päästä kiinni. Nousin ylös ja aloitin työt.

Lääkäri uskoo tämän johtuvan stressistä ja itse uskon samoin. Yritän päivän mittaan pitää breikkejä ja ulkoilla, mutta raitis ilma tuntuu piristävän entisestään. Edes lääkärin määrämistä unilääkkeistä ei ole ollut apua. Lääkkeiden avulla olen nukkunut hiirenunta; ollut täysin tietoinen kaikesta mitä ympärillä tapahtuu vaipumatta syvään uneen, mutta kuitenkin levännyt, sillä lääkkeet lamaannuttavat koko kropan enkä jaksa tehdä muuta kuin maata sängyssä. Unilääkkeisiin minulla on lupa turvautua vain kerran viikossa puolen tabletin verran, sillä kyseinen pilleri on lääkärin mukaan todella tujua ja koukuttavaa. Eikä se silti saa minun lamppuani sammumaan niin että nukkuisin. 


Ruoka on maistunut vähän huonosti, joten olen joutunut kikkailemaan sen suhteen lomalta paluun jälkeen. Nyt onkin tärkeintä antaa itselle aikaa ja hyväksyä tilanne, mennä askel kerrallaan ja kuulostella omaa oloa. Mitä enemmän asiaa pohdin sen enemmän otan siitä paineita ja sen pahemmaksi asia menee. 

Tänään käyn läpi asioita, jotka stressaavat. Hassua on, että en saa niistä listattua kuin pari ja ne ovat sellaisia asioita, joita en voi tällä hetkellä muuttaa elämässäni. Tämä viikko lähtee siis käyntiin muita keinoja etsien. Saa nähdä kuinka monta kakkua olen leiponut perjantaihin mennessä..

Ihanaa viikkoa teille, nukkukaa minunkin puolestani! 

PUS!

<3 LOLA