Today I have been thinking a lot about past, not my own but the history. The history is something that has always interested me many ways. I am not interested in wars but the stories and persons behind them, there are some specific centuries and countries that interest me more than others, and I am spending lots of time for making research of them on my free time.

It’s pretty sad how most of people just live their lives without thinking about life and history more than they have to – this usually happens at school and after that people just forget. I might be weird but to me it’s very enjoyable to travel somewhere I have never been before but where people have lived their lives hundreds or thousands of years. I love to visit at old buildings like palaces and castles, even in jails and cemeteries – the older, the better to me.

_________________________________

Tänään olen pohtinut menneisyyttä. En omaani, vaan historiaa. Historia on aina kiinnostanut minua monella tapaa, vaikkakin toisaalta myös rajallisesti. En ole kiinnostunut sodista, mutta ihmiset ja tarinat niiden takana sen sijaan kiinnostavat kovastikin. Samalla tapaa on tiettyjä aikakausia ja valtioita, jotka kiinnostavat enemmän kuin toiset.

On surullista, että niin suuri osa ihmisistä elää elämäänsä sen suuremmin ympärilleen katsomatta, ympäristöään tiedostamatta. Tietoisuus, ja asioiden pohtiminen ja tutkiminen mielenkiinnolla voi nimittäin lisätä elämän nautintoa suuresti. Minulle on tärkeää antaa mielikuvitukselle tilaa, ja helliä mieltä sitä kiinnostavilla asioilla. Matkustaminen historiallisiin kohteisiin onkin eräs lempipuuhistani. Mieleni rakastaa kurkistaa paikkoihin, joissa on eletty satoja, ellei jo tuhansia vuosia ennen meitä. Palatsit ja linnat ovat suosikkejani, mutta yhtä paljon rakastan myös vanhoja hautausmaita. Myös vankilat ovat aina kiinnostaneet minua. Mitä vanhempi kohde, sen parempi minulle.

Today I opened my old photo album and started to think about the developments of actually everything over the 15 years. It’s amazing! I mean when I was a kid we had a film camera to take pictures for example: there wasn’t a possibility to take as many pics you wanted, delete the bad ones and cover them with better ones. There was no photoshop. There was no even the screen to see the pictures you took. For seeing the pictures you had to went to the camera shop and give them the full film roll to developed. After two weeks they sent you a letter with your beautiful (mostly horrible) 20 pictures you were taken and waited to see for so long! I usually got disappointed so hard: my eyes were closed, mouth open and so on.

I have always loved camera and taking pictures, there also was a time I developed my pictures myself, the system was a black-and-white but I loved the process.

Anyway, who keep up the old style photo album anymore? Nowadays we have nice files in our iPhones and laptops. Mhhh.. As with books I am very old-fashioned: I need to feel the real things in my hands, not the bright screen only. So yes! I do!

_________________________________

Avasin tänään vanhan valokuva-albumin ja aloin sen myötä pohtia kehitystä kuluneen 15 vuoden aikana: en äkkiä keksinyt asiaa, mikä ei olisi muuttunut joko vähän, tai merkittävästi tuona aikana. Teknologia on mennyt aivan hurjaa vauhtia eteenpäin, sen myötä on moni asia kokenut muutoksen. Kännykät, tietokoneet, kamerat.. Kun olin lapsi, meillä oli filmikamera. Muistatko, sellainen, jolla sai parisenkymmentä kuvaa, ja jonka filmi piti lähettää tai viedä liikkeeseen kehitettäväksi. Kuvat tulivat parissa viikossa ja omalla kohdallani tuottivat lähes poikkeuksetta pettymyksen: jos silmät eivät sattuneet olemaan kiinni, niin suu oli auki, ja sitä rataa.

Olen aina rakastanut kameroita ja valokuvaamista. Teini-ikäisenä kehitin paljon kuvia myös itse, systeemi oli mustavalkoinen, mutta pidin prosessista. Nykyään kuvat näkee heti pieneltä ruudulta kamerasta tai tietokoneelta, huonot voi poistaa hetkessä ja tilalle voidaan ottaa uusia, parempia kuvia. Helppoa, nopeaa, vaivatonta ja mukavaa. Onko se mukavaa? Kyllä se on, mutta samaan aikaan se pistää minut pohdiskelemaan, että onko tämän kaiken helpoksi tekeminen kuitenkaan hyvä juttu? Osataanko me ihmiset tehdä itse mitään enää sadan tai tuhannen vuoden päästä?

I am just now thinking about this all: how easy everything is today. But is it as fun as before? YES, but same time not really. I have seen polaroid cameras has popped up again and it is so darn cool! Of course I love the new technology but I am still a bit worried about if soon humans can’t do anything by themselves anymore? I just can’t stop wishing people keep up doing and thinking, not just being.

Sometime I wish I could travel to the 19th century for few days: how would it feel and what would it teach me?

How to stay active and keep brains working:

♥ travel and explore as much as possible
♥ read and learn more
♥ play old style board games
♥ draw and write by hands instead computer as much as possible
♥ outdoor
♥ meet people face-to-face instead social media
♥ do meditation

_________________________________

Polaroid-kamerat ovat taas ilmestyneet markkinoille, mikä on tosi kiva juttu! Niiden kanssa vääntäytyy elämään hetkessä, kuten “ennen vanhaan”. Toisinaan olisi super jännää matkustaa 1800-luvulle ja elää siellä muutama päivä: miltä se tuntuisi, mitä se opettaisi, mitä se toisi tähän päivään?

Miten pysyä aktiivisena ja pitää aivot työssä teknologian kehityksestä huolimatta:

♥ matkusta ja tutki niin paljon kuin mahdollista
♥ lue ja opi lisää
♥ pelaa lautapelejä
♥ kirjoita ja piirrä käsin tietokoneen sijaan niin paljon kuin mahdollista
♥ ulkoile
♥ tapaa ihmisiä kasvotusten sosiaalisen median sijaan
♥ meditoi